Samuli Edelmann tekee elämänsä roolin
Ohjaaja Aleksi Mäkelän uusi elokuva Kotirauha on saapunut tänään elokuvateattereihin. Elokuva on valopilkku tänä vuonna julkaistujen kotimaisten elokuvien joukossa.
Elokuva perustuu kirjailija Marko Leinon viime vuonna julkaistuun samannimiseen romaaniin. Päähenkilönä on Sami Luoto, joka haluaa menestyä isänsä lailla. Hän on jo kerran tehnyt konkurssi ja nyt perustanut uuden yrityksen. Raha-asiat menevät aivan muulla tavalla kuin hyvin, eikä Luoto tietenkään kerro taloudellisista ongelmistaan perheelleen. Pankista ei heru enää yhtään lainaa, ei myöskään isältä ja mistä muualta hän rahaa pyytäisi.
Elokuva on synkkä kuvaus, miten hyvää tarkoittavan ja hyvää perheelleen haluavan miehen unelmat romuttuvat maailmantalouden ajauduttua syöksyyn, josta toipuminen kestää kauan. Ensimmäinen tunne, joka heräsi elokuvaa katsoessa, oli ahdistus. Tuntuu ahdistavalta katsoa synkkää kuvausta miehestä, johon niin moni Suomessa voi samaistua.
Vaikka elokuva on fiktiota, on se lähempänä totuutta kuin uskotkaan. Katsoja käpertyy vielä syvemmälle teatterin pehmeään penkkiin, ettei vain tämä Sami Luodon huono karma tartu valkokankaalta katsojaan - kuka nyt noin huonon tuurin tahtoo osakseen?
Näyttelijä Samuli Edelmann on kuin luotu Sami Luodon rooliin, joka ilmeettömänä ja omassa maailmassaan eläen yrittää selviytyi rankoista ajoista. Edelmannilla on suuri karisma, mutta mies näyttelee elokuvassa niin aidolla tunteella, että katsoja näkee roolihahmon oikeana henkilönä, ehkä jopa naapurin perheenisänä, joka yrittää kaikkensa perheensä eteen.
Edelmann teki niin suuren vaikutuksen elokuvassa, että tällä hetkellä lukiessani itse romaania, kuulen Sami Luodon repliikkien kohdalla vain ja ainoastaan Edelmannin äänen. Edelmann myös onnistuu tulkitsemaan hahmon haavoittuvuutta niin, että katsoja haluaa ottaa miestä kädestä ja toivoa hänelle vain kaikkea hyvää hänen elämässä.
Kyseessä on Aleksi Mäkelän kymmenes elokuva ja samalla miehen ensimmäinen kunnon draamaelokuva. Mäkelä todisti, että häneltä onnistuu myös draama, vaikka se on tähän asti ollutkin jonkinlainen kirosana hänen urallaan. Ainoa miinus tulee siitä, että vaikka elokuva on muuten ennalta arvaamaton - paitsi jos on lukenut kirjan - tietää katsoja jossain määrin, miten elokuva loppuu.
Huikea romaani huikeaksi elokuvaksi: näin se menisi aina täydellisessä maailmassa. Valitettavan usein kyllä epäonnistutaan ja mennään jopa täysin metsään, enkä tiedä, miten usein epäonnistumisten syitä oikein etsitään. Se on kuitenkin varmaa, että Kotirauha toimii valopilkkuna muuten hieman synkän kotimaisen elokuvan vuotena. En usko, että esimerkiksi tänä vuonna ilmestyneiden Vares-elokuvien, Suomen Oscar-ehdokkaana olevan Le Havren tai Hella Wuolijoen elämästä kertovan Hella W -elokuvan tekijät ovat kovin tyytyväisiä elokuviensa menestykseen.
Kotirauha
Lajityyppi: Draama
Ohjaaja: Aleksi Mäkelä
Päänäyttelijät: Samuli Edelmann, Santeri Kinnunen, Kristo Salminen, Aake Kalliala
Ensi-ilta: 21.10.2011
Arvosana Kotirauha-elokuvalle: 4/5
