Kirjajärkäle paljastaa Steve Jobsin kamalimmatkin puolet
Monella - etenkin Apple-yhtiö entisellä ja nykyisellä työntekijällä - on tarina kerrottavaan lokakuussa kuolleen Steve Jobsin johtamistavoista.
Tarinoissa taistelevat Jobsin kaksi puolta: lähes jumalhahmoinen, maaginen taikuri, joka sai kaikki puolellensa, sekä pahansuopa manipuloija, joka potki ihmisiä kylmästi pihalle piittaamatta, mitä hänestä tai hänen päätöksistään ajateltiin.
Walter Isaacsonin kirjoittama 600-sivuinen kirjajärkäle Steve Jobs avaa nyt jokaiselle sen, millainen ihminen Applen visionääri, adoptoitu ja älykäs opiskelijapoika Steve Jobs oikeasti oli. Kirjassa tarina alkaa Jobsin adoptiovanhemmista ja tarina päättyy Jobsin taakseen jättämään perintöön. Kattavampaa tietokirjaa Jobsista ei välttämättä koskaan tehdä.
Jobsin elämäkerta on siinä mielessä hieno teos, ettei Jobs - ainakaan kirjoittajan kertoman mukaan - saanut vaikuttaa missään määrin kirjan sisältöön. Hän ei saanut luettavakseen edes alustavaa käsikirjoitusta. Kyseessä saattoi olla Jobsin uran suurin myönnytys johonkin häntä koskevaan tavaraan niin, ettei hän itse ollut päättämässä sisällöstä tai muodosta.
Jobs oli Applen tai Pixarin toimitusjohtajan paikalla jopa sairaalloisen kontrolloiva, miltä suunnitellut tuotteet näyttivät tai tuntuivat kädessä. Kirjan perusteella mies ei kovin paljon tehnyt kompromisseja, eikä hän liioin niihin uskonutkaan. Lisäksi hänellä oli usein paha tapa varastaa toisten ideat täysin omiksi tehden itsestään näin vielä mestarillisemman ja voittamattomamman henkilön, jopa Microsoft-pomo Bill Gatesin silmissä.
Jobsilta tuntui puuttuvat empatiakyky ainakin osittain. Silti kirja yrittää parhaansa mukaan kuvata Jobsia myös täysin inhimillisenä ja haavoittuvana henkilönä. Henkilönä, joka vahvasta esiintymisestään ja visionäärin taidoistaan huolimatta oli ylipäätään vain samanlaista verta ja lihaa kuin kuka tahansa kuolevainen. Henkilönä, jolla oli kyky rakastaa tulisesti naisystäviensä lisäksi myös Applea niin, että purskahti vähän väliä itkuun, jos asiat eivät sujuneet hänen haluamallaan tavalla. Joidenkin mielestä kyseessä oli enemmänkin kokemattomuus tunne-elämässä sekä lapsellinen suhtautuminen asioihin, mutta monien mielestä tunteen purkauksia selitti miehen rakkaus suunniteltaviin tuotteisiin ja Appleen hänen yhtenä lapsenaan.
Kirja on mahtava teos, jonka lukemiseen voi varata lukunopeudesta riippuen viikon tai kuukauden. Kirjassa tosin on tavalliselle Maija Meikäläiselle liikaa tietoteknisiä termejä, mutta ilman niitä, ilman kokonaista "jobsilaistarinaa" kirja ei olisi täydellinen. Ja varmasti Jobskin piti kirjaa täydellisenä - tosin yksi huono puoli kirjassa on.
Vaikka kirja ei tietenkään ole Apple-tuote, sotii se huomattavasti Jobsin ajatuksia ja ideologiaa vastaan. Joissain kohdissa kirja on vaikeaselkoinen muun muassa sen teknisten termien takia, ja lisäksi sen järkälemäinen paino vaikeuttaa kirjan lukukokemusta. Mikäli nämä asiat tulivat esille jossain Apple-tuotteessa, Jobs sanoi "Tämä on täyttä paskaa" ja passitti insinöörit takaisin töihin tekemään tuotteesta helppokäyttöisemmän.
Joten jos olet vannoutunut Apple-fani, etkä välttämättä halua kanniskella painavia tietokirjoja ympäriinsä, kannattaa tämä kirja lukea omalta maailman mullistaneelta iPadilta sähköisessä muodossa.
Yhtä kaikki ei käy kiistäminen millaisen perinnön mies jätti taakseen aina todellisuuden vääristämistilastaan ja ideointitaidoistaan täydellisesti muotoiltuihin tuotteisiin. Monien mielestä Jobsia on nostettu kuolemansa jälkeen liikaa esille, sillä juuri Jobsin jälkeen kuollut tietojenkäsittelytieteilijä Dennis Ritchie teki monen mielestä paljon tärkeimpiä kehittelyitä uransa varrella kuin Jobs koskaan.
Mikään ei kuitenkaan voi kaataa sitä faktaa, että Jobsia inhoavatkin ihmiset sanovat, miten suuri innoittaja Jobs oli. Ilman tätä innoitusta ja täydellisyyteen pyrkivää periksi antamattomuutta Apple ei olisi nykyään niin suosittu tai suuri kuin se on. Ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta teoksen kirjoittaja Isaacson summaa hyvin Jobsin vaikutuksen:
"Oliko hän fiksu? Ei, ei poikkeuksellisen fiksu. Mutta hän oli nero. Hänen mielikuvituksensa loikat olivat vaistomaisia, odottamattomia ja ajoittain maagisia. Hän oli todellakin esimerkki ihmisestä, jota matemaatikko Mark Kac kutsui maagiseksi neroksi. Sellaisen ihmisen näkemykset tulevat kuin tyhjästä ja edellyttävä vaistonvaraisuutta enemmän kuin puhdasta aivojen prosessointivoimaa. Uranuurtajan tavoin Jobs pystyi omaksumaan tietoa, haistamaan mistä kulloinkin tuuli ja aavistamaan mitä oli tulossa."
Arvosana teokselle Steve Jobs: 4/5
