Arvostelu: Renny Harlin ei epäonnistu - ihan täysin
Täytyy myöntää, että sorrun tiettyyn epäileväisyyteen, kun kyseeseen tulee Renny Harlinin ohjaaman elokuvan onnistuminen. Tällä kertaa yllätyin kuitenkin positiivisesti.
Viiden päivän sota -elokuva perustuu tositapahtumiin, kun Georgia ja Venäjä taistelivat keskenään vuonna 2008. Elokuvaa on haukuttu propagandaksi ja Georgia tilaustyöksi, ja sellaisen kuvan elokuvasta helposti saakin.
Elokuvan keskiössä ovat sotakirjeenvaihtaja Thomas Anders, hänen kanssa matkustava kuvaaja Sebastian Ganz ja nuori georgialaisnainen Tatia. Miehet pelastavat naisen iskujen alta ja lupaavat auttaa häntä löytämään ilmaiskun aikana kadonneen perheensä.
Elokuvassa seurataan fiktiivisen tarinan kautta sotakirjeenvaihtajien työtä sekä georgialaisten siviilien kokemia kärsimyksiä. Harlin on nimenomaan sanonut, että kyseessä on fiktionaalinen elokuva, ei dokumentti. Konflikteissa on myös aina kaksi puolta, ja on varmasti vaikeaa, ellei mahdotonta, tehdä elokuvaa, missä kummankin kanta tulee tasapuolisesti esitettyä.
Harlin onnistuu mielestäni vallan hyvin esittäessään, miten raakaa sodankäynti voi olla, miten siviilien pelko tarttuu myös sotakirjeenvaihtajiin, ja miten uskomattoman typerää sodankäynti oikeastaan on. Elokuvassa ei myöskään sorruta liikaan toimintaan, räjähdyksiin tai draamaan, vaan pysytään hyvän maun ja aitouden rajoissa.
Se, mille annan kritiikkiä, on tarinankulku. Katsoessani elokuvaa olin täysin irrallaan sotakirjeenvaihtajan, valokuvaajan ja georgialaisnaisen "seikkailusta" pitkin Georgiaa. En päässyt missään vaiheessa juoneen kiinni, ja juonen uskottavuus kärsi kolauksia joka käänteessä. Tämä oli elokuvan suurin heikkous, eikä sitä kannata vähätellä. Monet elokuvankatsojat haluavat kokea tietynlaista samaistumista roolihenkilöihin. Tällä kertaa niin ei käy ja yhtenä syynä on juuri heikosti rakennettu juoni. Roolihenkilöt sinänsä ovat aidontuntuisia, mutta viimeinen silaus puuttuu. Sota on kylmä ja sellaiseksi jäävät myös roolihenkilöt.
Tähänkin elokuvaan mahtuu hyviä ja huonoja roolisuorituksia. Sotakirjeenvaihtajaa näytellyt Rupert Friend (kuva yllä) on roolissaan niin täydellinen kuin mahdollista ja samaa voi sanoa hänen kumppanistaan, valokuvaajaa esittäneestä Richard Coylesta. Kummatkin olivat sisäistäneet roolinsa ja heidän roolihahmojensa silmistä näkyi sodan synnyttämä pelko ja epäusko.
Suuri ylpeyden aihe on Mikko Nousiaisen rooli palkkasotilaana. En tunnistanut miestä, kun hän ensimmäisen kerran saapui valkokankaalle. Miehellä oli siilitukka ja käsivarret täynnä tatuointeja. Rooliin haluttiin myös satsata, sillä Nousiaisen tatuoinneilla kaikilla on oma tarinansa, esimerkiksi vankilasta. Mies hoiti raa'an palkkasotilaan roolinsa kylmän rauhallisesti ilman ylinäyttelemistä. Arvostan.
Huonosta roolisuorituksesta taas vastasi Andy Garcia Georgian rauhallisen oloisena presidenttinä. En vain nähnyt Garciaa kyseisessä roolissa ja kysynkin, miksei tuollaiseen presidenttirooliin voitu laittaa tuntemattomampaa kasvoa? Ehkä kyseessä on oma kapeakatseisuus, mutta näin Garcian vain mafiosona ja varkaana.
En myöskään pidä siitä, että elokuvia markkinoidaan nimekkäimpien näyttelijöiden kautta. Val Kilmer ja Heather Graham on nostettu hyvin usein esille elokuvasta puhuttaessa. Varoituksen sana: näillä kahdella on kuitenkin todella pienet roolit.
Viiden päivän sota
Päänäyttelijät: Rupert Friend, Emmanuelle Chriqui, Richard Coyle, Andy Garcia, Mikko Nousiainen
Ensi-ilta: 20.1.2012
Arvosana: 3/5
