John Carter, mikä iloinen yllätys!
Vain harvoin elokuvateatterissa käy niin, että lumoudun elokuvasta, jota alunperin olen trailerin perusteella pitänyt huonona.
Andrew Stantonin ohjaama John Carter oli poikkeuksellisen hyvä elokuva. Filmi tarjosi katsojalle paljon ihailun kohteita, mutta kenties vahvimpana oli itse tarina. Edgar Rice Burroughs - mies joka keksi Tarzanin - kirjoitti aikoinaan kasan novelleja sekä Marsin sankari -teoksen, johon elokuvan kerrotaan perustuvan.
No huh, en tiedä onko kyseessä sitten se, että ennen vanhaan osattiin kunnolla kirjoittaa scifi-fiktiota ja käyttää mielikuvitusta. Tämän tarinan vieressä kalpenee kaikki uudet Harry Potterit sun muut. Kenties Taru Sormusten Herrasta -trilogia oli sen takia niin huikea, että elokuvat perustuvat minunkin niin monta kertaa lukemiin vanhoihin J.R.R. Tolkienin seikkailukirjoihin - tosin nyt kaikki Tolkien-fanit huutavat, että "hei, ne kirjat on paljon enemmän kuin seikkailukirjoja!"
John Carterissa toimi itse tarinan lisäksi muun muassa 3D-tekniikka, joka ei välttämättä ollut niin silmiinpistävää kuin esimerkiksi Avatarissa. Mutta ei sen tarvitse olla! Se ei saa olla niin näkymätöntä, että katsojaa vain ärsyttää miksi pitää katsoa tavallista 2D-elokuvaa painavien lasien kanssa. 3D-tekniikka saa kuitenkin olla näkymätöntä, jos se tuottaa katsojalle wau-tuntemuksen, auttaa elokuvaa ja tekee siitä piirun verran paremman.
Näyttelijäsuoritukset eivät välttämättä olleet kovin räiskyviä, mutta kuten aiemmin sanoin, elokuvassa tarina oli tärkein. Taylor Kitsch toimii mielestäni ihan hyvin pääosassa.
Käy ihmeessä katsomassa elokuva, mutta jos et pidä elokuvasta, kerro siitäkin minulle vaikka kirjoittamalla tuohon alas. Ja pidä mielessä alkuperäiskirjailijan nimi elokuvan alkaessa :)
