Mistä näitä turhia toimintaelokuvia oikein tulee?
Sitä niin toivoisi, että tavallista toimintaelokuvaa katsoessa yllättyy positiivisesti. Niin harvoin käy.
Kävin viikonvaihteessa katsomassa uuden Salakuljettaja-elokuvan, jota tähdittää muun muassa Mark Wahlberg. Salakuljettajana aikoinaan ollut mies joutuu palaamaan rikolliseksi pelastaakseen perheenjäsenensä.
Sinänsä elokuvassa oli pari jännittävää kohtaa, mutta muuten todella ennalta arvattava. Sen nyt vaan tietää, että tällaisissa elokuvissa on aina onnellinen loppu, vaikka rahkeet olisi tehdä tarinasta syvempi ja koskettavampi.
Jotenkin tuntuu siltä, että toimintaelokuvien tekijöiden pitäisi heittää nurkkaan se Action Movie Making For Dummies -kirja ja keksiä jotain omaperäistä. Toisaalta, jos pitää yksinkertaisesta kerronnasta ja yllätyksettömistä elokuvista, tämä on juuri oikea elokuva nautittavaksi.
Elokuvaa mainostetaan trillerinä. No jaa, en tiedä. Trilleri on tyylilaji, joka keskittyy jännityksen luomiseen ja sen ylläpitämiseen. En vaan osaa kutsua Salakuljettajaa jännityselokuvaksi. Yritystä kyllä löytyy, mutta loppupeleissä jo alussa katsoja tietää, mitä lopussa tapahtuu.
Onko se niin, että tavalisia toimintaelokuvia ei pystytä enää tekemään mielenkiintoisiksi, vaan aina pitää olla joku käsittämätön juonenkäänne tai yllättävä lopputulos. Pelkkä räiskintä ja ruumiit eivät enää riitä. Vai ovatko ne koskaan riittäneetkään?
