Vuoden ahdistavin kauhuelokuva tuli Suomeen - 'En enää uskalla nukkua pimeässä'
Kauhuelokuva Mama pelottaa ahdistavuudellaan ensi minuuteista lähtien, ja lasten loistava ja hulluudensekainen roolisuoritus yllättää, arvioi Voicen toimittaja Laura Sulkava.
Menin pahaa aavistamatta katsomaan juuri ensi-iltaan tulleen kauhuelokuvan Mama. Netistä luetun, lyhyen juoniselostuksen pohjalta ennakko-odotukseksi muotoutui Nicole Kidmanin tähdittämän The Othersin kaltainen jännäri.
Mielikuva karisi ensimmäisten minuuttien aikana, kun argentiinalaisen Andréas Muschiettin ohjaaman elokuvan intensiivinen tunnelma loi verenpainetta nostattavan ahdistuksen. Jo ennen virallista alkua, elokuvan nimen rävähtäessä ruutuun, tuli auttamatta mieleen lähteä kotiin piiloon.
Elokuva alkaa katsauksella viiden vuoden takaisiin tapahtumiin, jolloin mies on tappanut vaimonsa ja kidnapannut lapsensa. Dramaattisten tapahtumien jälkeen lapset jäävät kahdestaan erämaamökkiin.
Vuosien etsinnän jälkeen lapset löytyvät ja miehen veli Lucas (Nikolaj Coster-Waldau) saa lasten huoltajuuden ja hoito-oikeuden yhdessä tyttöystävänsä Annabelin (Jessica Chastain) kanssa.
Lasten muutettua taloon, alkaa tapahtua kummia. Tumma hahmo liihottelee asunnossa kasvattivanhempien huomaamatta, lapset piirtävät seiniin ja hyräilevät, erikoiset äänet kaikuvat ja seinistä löytyy mustia palojälkiä muistuttavia tahroja.
Ovatko kasvattivanhemmat tulossa hulluiksi, vai ovatko lapset houkutelleet taloon kutsumattoman vieraan?
Elokuvan tarkempi juoni ja yllättävä loppu jääköön koettavaksi leffateatterin pimeydessä.
Lyhytelokuvan pohjalta luodun elokuvan taustalla häärii kauhun erikoismies Guillermo del Toro. Nopeat leikkaukset, valojen välke ja salaperäinen, liihotteleva hahmo luovat herkeämättömän piinaavan tunnelman.
Loppuun asti elokuvassa säilyy äänimaailman luoma piina. Uhkaavat hetket syntyvät kuin tyhjästä ja juuri kuin kuvittelen voivani hengähtää, on toinen silmä taas kiinni ja kädet hapuavat korvia.
Lasten on sanottu olevan pahin valttikortti kauhuelokuvissa ja Mama ei tee poikkeusta. Siskosten, Victorian (Megan Charpentier) ja Lillyn (Isabelle Nélisse), roolit on esitetty uskottavasti. Metsästä jääneet tavat, pelko ja kehityksen puute tuntuvat elokuvapenkin syvyydessä säälinä ja jännityksenä siitä, kenen puolella lapset lopulta ovat?
Elokuvan ahdistavuus seurasi seuraavat päivät kotopuolessa. Myöhemmin illalla katsotut Simpsonit eivät poistaneet pelkoa sängyn alta hyökkäävästä kummituksesta vaan liihottavien olentojen pelko ajoi nukkumaan seuraavan yön valot päällä. Öinen kissojen rapistelu pakotti piiloutumaan visummin peiton alle ja toivomaan aamun koittavan pian.
Vuosiin ei ole pelko jäänyt kalvamaan elokuvateatterista kotiin asti - nyt on sekin taas koettu.
Katso elokuvan traileri alta
