Suomalaismuusikko jumaloi soittimia kuin naisia
Nopsajalan suhtauminen instrumenttiinsa on intohimoinen. Hän etsii paraillaan kakkoskitaraa, mutta mikä tahansa soitin ei kelpaa.
Jos Nopsajalka joutuisi tilanteeseen, jossa hänellä olisi hetki aikaa pelastaa tulipalon kynsissä olevasta kodistaan jokin tavara, hän ei astuisi jalallaankaan asuntoon.
- Minun läheiseni ovat selvinneet tulipalosta ja ymmärrän, kuinka vakava asia se on. Vaikka sitä kuvittelisi, että sinne voisi mennä, niin sinne ei saa mennä hakemaan mitään, Nopsajalka kertoo.
Mikäli kysymys ei olisi tulipalosta, mutta aikaa olisi silti vain hetki pelastaa jotakin kodista, kävisi mies hakemassa kaksi kitaraansa. Niistä puhuminen saa hänet intohimoiseksi.
- Kitarat ovat minulle yksilöitä. Sitten kun löytyy "se oikea", niin sen huomaa. Olen kakkoskitaraa etsinyt jonkin aikaa, mutta ei ole löytynyt sopivaa, sanoo Nopsajalka.
Täydellisiä kitaroita ei löydy jokaisesta soitinkaupasta. Jos eteen sattuu kuin itselle luotu instrumentti, kannattaa siitä pitää kiinni.
- Sen pitää tuntua oikealta, olla oikean värinen. Ne soi vähän erilailla ja niissä on pieniä juttuja, jotka tekevät yksilöstä täydellisen. Sama asia, jos ostaisit itsellesi juhlamekon; jos se ei ole juuri sopiva, tulee tyhmä fiilis, Nopsajalka selvittää.
Kun mies puhuu kitaroista, vaikuttaa hänellä olevan niihin hauskan läheinen suhde - aivan, kuin hän puhuisi vastakkaisesta sukupuolesta.
- Sen kanssa viettää niin paljon aikaa ja silloin kun se tuntuu hyvältä, se inspiroi, ja tulee fiilis, että haluaa mennä soittamaan.
Kotona artisti-isän neljältä lapselta ei kuitenkaan ole kitaroihin koskeminen kielletty, vaikka ne ovatkin Nopsajalalle tärkeitä.
- Kyllä niitä vähän saavat lapsetkin kokeilla. Stratocaster (kitara) on rakennettu sellaiseksi työkaluksi, että sillä voi hakata nauloja ja se ei mene miksikään.
Seuraava artikkeli: Nopsajalka isyydestä: "Aina tuntee epäonnistuvansa, vaikka mitä tekee"
