Suomalaismuusikko pakolaiskeskustelusta: Jos ihmisten hätä ei kosketa meitä, emme ole ihmisiä
Muusikko Anssi Kelan tämän päiväinen Facebook-päivitys on noussut hetkessä todelliseksi ilmiöksi. Kyseisessä kirjoituksessa mies avaa omia tuntemuksiaan maailmalla vellovasta pakolaiskeskustelusta. Kelan mukaan hän on huolissaan etenkin siitä, että hänen pienet lapsensa joutuvat kohtaamaan maailman pahuuden jo hyvin nuorella iällä.
"Isyys tarjoaa monia haasteita. Yksi suurimmista on pelon hallinta. Minulla on lapsistani jatkuva huoli ja suurin pelkoni on se, että he joutuisivat liian aikaisin tekemisiin maailman pahuuden kanssa. Pienen lapsen viattomuus toki karisee matkalla aikuisuuteen, mutten kestä ajatusta siitä, että se riistettäisiin arvaamatta. Ehkä enemmän kuin mitään muuta, haluan lasteni olevan turvassa." Kela kirjoittaa.
Hänen mukaansa onkin hämmentävää, että Suomessakin on esiin noussut kysymys: Pitääkö meidän auttaa?
"Suomessa puhutaan siitä, että pitääkö meidän auttaa. Kysymys on hassusti muotoiltu. Sen tulisi kuulua: miten voimme auttaa?
Kun näen kuvan itkevästä miehestä nousemassa veneestä rantaan lapsi sylissään, niin näen kuvassa itseni. Jos raketti-iskut ja aseiden sarjatuli alkaisivat olla arkipäivää Helsingissä, niin tekisin kaikkeni saattaakseni perheeni turvaan. Millään muulla ei olisi mitään väliä. Sen sijaan sellainen kuva, johon en mitenkään pysty kuvittelemaan itseäni, on tämä: pakolaisvene on liukumassa rantaan, isä seisoo lapsi sylissään astumaisillaan veneestä pois. Minä tuuppaan heidät takaisin paattiin, huudan "painukaa vittuun!" ja potkaisen veneen uudestaan merelle.
Jos ihmisten hätä lakkaa koskettamasta meitä, niin me lakkaamme olemasta ihmisiä."
Koko kirjotuksen voit lukea alta.