Kuva: Jarno Suominen
Nikos-koira löytyi hylättynä parkkipaikalta - arasta pojasta kuoriutui hellyydenkipeä pikkuprinssi
Toisia koiria pelännyt Nikos löysi elämäänsä uuden perheen lisäksi myös karvaisen sydänystävän.
Kreikkalainen, 8-kiloinen, hunajanvaalea töppöjalka Nikos oli löytynyt kahden velipoikansa kanssa hylättynä parkkipaikalta. Nikos oli säästynyt isoimmilta ruhjeilta, mutta samaa ei voinut sanoa hänen veljistään: koirat olivat pahasti loukkaantuneita ja nälissään. Oliko veljekset jätetty oman onnensa nojaan vai olivatko he syntyneet vapauteen? Millaista elämää he olivat joutuneet kaduilla viettämään? Sen puolen tarinasta tietävät vain koirat itse.
Kreikassa ja sen saarilla elää lukuisia kulkukoiria ja –kissoja ilman ihmisen huolenpitoa. Kastroimattomat eläimet voivat lisääntyä hallitsemattomasti populaatioiksi tai vaihtoehtoisesti lemmikkejä hylätään kaduille – tarinoita on monia. Eläimet tekevät parhaansa selviytyäkseen katujen armoilla, mutta usein lopputulos on lohduton. Kreikkalaisia eläimiä auttava Hard Luck Paws -yhdistys onnistui onneksi pelastamaan tämän veljestrion huomiinsa ennen kuin oli liian myöhäistä. Harmaaseen arkeen alkoi paistaa toivon kipinä.
Kodinetsintä sai siis alkaa: ilmoituksessa noin 1-vuotiasta Nikosta kuvailtiin herttaiseksi kaveriksi, joka tulisi toimeen niin ihmisten, kissojen kuin koirienkin kanssa. Ilmoitus tavoitti lopulta porilaisperheen, joka oli jo hetken aikaa etsinyt rinnalleen uutta perheenjäsentä. Kuvat pienestä pojasta veivät perheen sydämen, kertoo porilainen Jarno Suominen.
- Halusimme auttaa, koska maailma on täynnä eläimiä ilman kotia ja huolenpitoa. Tahdoimme auttaa ainakin yhtä omalta osaltamme, Suominen sanoo.
He lähettivät koirasta tarvittavat hakemukset yhdistykselle ja jäivät jännittämään. Pian perhe sai iloviestin: he olisivat kreetalaisen nappisilmän uusi perhe. Elämä kaduilla oli tullut päätökseensä.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä: Nikos, Nikke, Niko, Kreikan toffee... (kuva: Jarno Suominen)
Parkkipaikka vaihtui omakotitalon lämpöön
Nikoksen matka kotia kohti alkoi tammikuussa 2019, kun hänet lennätettiin Kreetalta Suomeen. Jo samassa kuussa Suominen lähti hakemaan pojan kotiin.
- Olihan hän arka ja autossa Nikos ei edelleenkään tykkää olla. Hänhän oksensi autoon, kun ajoimme Helsingistä Poriin, Suominen muistelee yhteisen elämän ensimmäisiä hetkiä.
Kotona odotti kuitenkin vaikeasta matkanteosta huolimatta mutkaton yhteisen elämän alku, sillä alkuun arastellut poika pääsi äkkiä ulos kuorestaan. Luotto ihmiseen löytyi nopeasti.
- Nikke kotiutui itseasiassa tosi hyvin. Kyllä se ensimmäisen päivän jälkeen aika sylivauva on ollut aina, Suominen sanoo.
Nikos on arvioilta nyt noin 6 vuotta. (kuva: Jarno Suominen)
Nikke asettui nopeasti taloksi. Yöt Kreetan kaduilla olivat vaihtuneet omakotitalon lämpöön, joka sopi Nikolle enemmän kuin hyvin. Hän osoittautui helpoksi tapaukseksi: Niko oppi perinteiset istu- ja maahan –komennot sukkelasti, ei pyristellyt karkuteille ja oli kiltti kaikille. Isoilta haasteilta on vuosien varrella vältytty, vain ruokailurytmi tuotti koiralle aluksi vaikeuksia. Karvakaverin pohjattoman ruokahalun ansiosta ruoat katosivat lautaselta pitkään alta aikayksikön. Kaduilla ruoka on niukassa ja kilpailu siitä muiden eläinten kanssa on kovaa. Mitä, eikö ruoka enää lopukaan kesken, Nikke tuntui miettivän. Pikkuhiljaa uusi elämäntyyli alkoi tuottaa tulosta ja koiran stressi syömisen suhteen helpotti.
- Nykyään kun Nikokselle antaa ruokakipon, hän ei enää ahmi ja pelkää, että joku ottaa sen pois. Hän on hyvinkin paljon rauhoittunut, ei ole enää niin kiihkosyöjä kuin ennen.
Nirsoa pojasta ei kuitenkaan saa tekemälläkään.
- Kyllä hän syö ihan kaiken, mitä vain laitetaan nokan eteen, Suominen naurahtaa.
(kuva: Jarno Suominen)
Suomen talvi sen sijaan ei ole herättänyt Nikossa vieläkään suuria intohimoja. Välimeren lämmön taakseen jättänyt poika on edelleen selkeä kesänlapsi, joka viis veisaa pakkasesta ja villapaidoista.
- Kesä on hänen lempiaikaansa. Hän tykkää maata tulikuumalla asfaltilla ja aina kun takan laittaa päälle, hän menee ihan siihen viereen. Ja aina kevään koittaessa, hän etsii valonsäteen kuin kissa ja menee siihen, Suominen luettelee.
Jatka lukemista
