Kuva: Mikko Räsänen
Katri Helena puhuu epävarmuudestaan: "Olen joutunut rakentamaan itseluottamustani"
Viihdealan pioneeri Katri Helena työsti vuosien varrella itseluottamustaan, että sai rohkeutta valloittaa isot konserttilavat.
Katri Helena, 71, on kansan rakastama sinivalkoinen ääni, jonka lumovoima ei ole ehtynyt vuosien mittaan. Päinvastoin, Katri on tänä kesänä ajankohtaisempi kuin pitkään aikaan. Finnhits-festivaaleilla esiintyvä artisti tekee paluun myös juhannuslavalle Somerolla.
Ensi vuonna Katrin ensilevytyksestä Poikien kuvat tulee kuluneeksi 55 vuotta. Nyt Katri kertoo Iskelmän haastattelussa, mikä on hänen pitkän uransa salaisuus.
Katrin tähteyden ydin löytyy tavallisuudesta. Hän ei halua harteilleen tähden viittaa, oli sitten suurella esiintymislavalla tai kulkijana arjessa. Mutkaton maanläheisyys tulee ilmi esimerkiksi tavassa, jolla konkari valmistautuu menemään lavalle keikoilla.
- Keskityn keikkapäivänä vain siihen, mitä olen menossa tekemään. Tällainen pintakoreus laitetaan, se on ok, mutta sitten se unohtuu. Se täytyy laittaa siten, ettei sitä tarvitse miettiä enää sen jälkeen, hän sanoo.
Katri Helena taikoo keikoilleen ehostuksen itse, mutta pyytää tarvittaessa Raili Hulkkosta apuun, jos tiedossa on TV-lähetys tai lehtikuvaukset.
- Raili myöskin neuvoo uusimmat vinkit - en kylläkään koskaan osaa laittaa itseäni ihan yhtä hyvin kuin hän, vaikka kuinka yritän katsoa mallia. Olemme varmasti 50 vuotta tehneet yhteistyötä, Katri laskee vuosia, ja hymyilee.
Tärkeintä hänelle on pohtia esitettävien kappaleiden tekstejä ja sanomaa, jota Katri haluaa välittää yleisölleen. Hän arvostaa pientä hiljaista hetkeä ennen lavalle menemistä. Siinä hän kerää fokuksen ja pääsee oikeaan mielentilaan.
- Keskittyminen on hyvästä. Hyvin harvoin lähden suoraan autosta lavalle. Mieluummin olen hetken hiljaa ja sitten kävelen lavalle. Kyllä se oikea tunnelma sieltä löytyy. Vanha sirkushevonen alkaa tanssia heti kun estradi aukeaa, laulaja naurahtaa.
"Lähdin liikkeelle pienistä estradeista"
Katri Helenan tähti lähti nousuun 1960-luvulla, jolloin kansa janosi viihdettä arjen aherruksen vastapainoksi. Silloin elettiin jälleenrakennuksen aikaa, jolloin ihmiset tekivät kovasti työtä sodan jälkeisen Suomen vahvistamiseksi.
- Tanssilavat elivät suurta nousukautta ja menestystä 60-70-luvuilla, koska se oli ihmisten viihdettä. Lauantaisin tultiin tanssimaan, joskus muinakin päivinä. Silloin itsellä oli ajatus viihdyttäjän pestistä - halusin antaa ihmisille hyvän mielen ja rentoutumisen. En ajatellut, että olisin stara. Se hyvän mielen antaminen oli tärkein lähtökohta uralleni, hän painottaa.
Nykyään moni artisti saattaa nousta verrattain nopeastikin parin kappaleen tekemisen jälkeen isoille lavoille. Katri Helena sanoo olleensa siinä onnellisessa tilassa, että hän sai kypsyä hitaasti suurille lavoille. Oli helpompaa aloittaa intiimeistä tanssilavoista, joissa sai olla ihmistä lähellä.
- Kuvittelen, että minussa on aika paljon samaa sen nuoren uraansa aloittelevan Katri Helenan kanssa. Erotuksena ehkä se, että tiedän, miten minun pitää missäkin toimia. Olin silloin iloinen, vilpitön, lähellä ihmisiä, mitä haluan olla edelleenkin, hän jää miettimään.
- Olin työssä ja laulamisessa aika kriittinen itseäni kohtaan. Intohimoni on ollut aina oppia uutta laulutekniikasta ja tilan haltuunotosta. Tein pelkästään tanssimusiikkia vuoteen 1977 asti. Silloin aloin tekemään konsertteja - perhekonsertteja, isoja ja pieniä. Tein niitä samalla bändillä lomittain tanssikeikkojen kanssa. Konserttien tekeminen alkoi pienestä - koulujen saleista, pikku hiljaa alkoi tulla konserttisaleja 1980-1990-luvulla. Kasvaminen isompaan estradiin oli luonnollista. Ne tulivat vain eteen ja ne piti ottaa haltuun, Katri pohtii.
- Taidan olla yksi heistä, jotka ovat opettaneet suomalaiset käymään viihdekonserteissa 70-luvun lopusta lähtien. Sitten kun tuli myöhemmin isoja konserttisaleja, monet artistit menivät suoraan niihin, mutta tein itse tätä ruohonjuurityötä mielelläni.
Katri sanoo joutuneensa työstämään artistiuransa aikana rohkeutta olla isojen lavojen tähti - hän on tehnyt tässä asiassa pioneerityön.
- Olen tehnyt ison työn vuosikymmenien aikana, että kun menen isolle lavalle, jossa on tuhansia, tuhansia ihmisiä kuuntelemassa, että osaan olla isosti siellä. Ei saa pelätä siellä, vaan ottaa haltuun. On iso työ saada itseluottamus siihen malliin, että voi olla rennosti ja ajatella, että hallitsen tämän tilanteen. Ei se tule ihan itsestään, se vaatii työtä, hän myöntää.
(kuva: Mikko Räsänen)
"Pärjään parhaiten olemalla lähellä ihmisiä"
Katri Helenasta huokuu syvä ymmärrys inhimillisyyttä kohtaan. Hän painottaa useaan kertaa haastattelussa, ettei kulje arjessa ihmisten parissa minään artistina, vaan on ihan Katri vain.
- Se tähteys häviää, kun estradilta kävelee alas. Sitten ollaan taas ihmisiä ihmisten kanssa ja se on varmaan oman lähtökohtani tulos. Minulla ei ole koskaan ollut sellaista isoa stara -ajatusta mielessäni. Pärjään parhaiten olemalla lähellä ihmisiä ja toivon heille parasta, hän sanoo.
- En ole kaukainen tähti. Tietysti silloin kun olen isolla estradeille, sen täytyy olla niin. Siltikin ajattelen ihmiset lähelleni. Löydän katsomosta aina silmiä, yksittäisiä ihmisiä. Yleisö ei ole minulle koskaan iso massa, kuulijat ovat erillisiä yksilöitä minulle, joka ainoa.
Hän on miettinyt paljon myös energiaa, jonka hän haluaa keikoillaan yleisölleen välittää.
- Minulla se lavasäteily ei koskaan tule siitä, että mä näytän teille. Se voima ei tule siitä. Olen vain läsnä, mitä esitän. Se on minun syvin ideologia. Olen teksteissä ja asioissa läsnä. En ajattele mitään muuta, vain sitä, mitä haluan välittää.
"Sain varman hittikappaleen Jukka Kuoppamäeltä"
Katri Helena on levyttänyt lähemmäs 500 laulua. Se on hurja määrä keneltä tahansa artistilta.
Muistaako hän kaikkien kappaleidesi sanat ulkoa?
- Muistan varmasti kaikki laulut, kun kuulen ne. Ei niitä kaikkia sanoja. En ole niitä kaikkia koskaan keikalla edes esittänyt, mitä olen levyttänyt, hän naurahtaa.
- Niitä on 487 laulua, jos nyt oikein muistan. Kyllä sieltä sellaisia kappaleita, jotka voi palauttaa lyhyellä varoitusajalla mieleen.
Laulajattaren kappaleihin liittyy monia muistoja vuosien varrelta, ja ne ovat soineet myös Katrin sielussa vuosien varrella. Anna mulle tähtitaivas -kappaleen kuullessaan Katri oli aivan varma, että tässä on nyt iso hitti.
- Jukka Kuoppamäki lauloi kappaletta minulle ensi kertaa ja soitti kitaraa, kun olin Kuoppamäellä kylässä. Mietin, että tuo on hullu mies, kun hän antaa minulle tuon laulun. Kysyin häneltä, että oletko ihan varma, että annat tämän minulle. Hän vastasi myöntävästi, Katri muistelee.
- Anna mulle tähtitaivas oli sellainen kappale, että mietin siitä, että vaikka kukaan ei tykkäisi siitä, niin levytän sen kappaleen. Uskoin tähän kappaleen!
Ei Katri silti ole tykästynyt ensi kuulemalta kaikkiin hitteihinsä.
- Puhelinlangat laulaa -kappale oli silloin levytysvaiheessa mielestäni vanhanaikainen, ja mietin, että se on vähän plaah. Olin itse nuori ja silloin tanssittiin letkajenkkaa. Kyllästyin, kun se oli vanhemman pukupolven musiikkia. Kyllähän sekin kappale on minua seurannut, ja nykyisin tunnen suurta kunnioitusta kappaletta kohtaan. Kyllä se ensi kesänäkin varmasti soi! Ja siitä on kaikenlaisia versioitakin syntynyt, Katri nauraa.
Kuuluisin niistä lienee Cheekin vuoden 2012 Vain elämää -veto, jossa Katri Helenan kappale taittui rap-versioksi.
- Siinä kyllä historia havisi, Katri nauraa.
- Puhelinlangat laulaa on laulettu ensi kertaa levylle 1947, ja minä lauloin sen 1964. Cheek levytti sen oman versionsa vuonna 2012 Vain elämää -levylle.
Katri Helena sanoo, että kaikkien levytettyjen klassikoiden joukosta on vaikea löytää yhtä kaikkein rakkainta kappaletta. Hän luettelee kuusi lempikappalettaan omasta repertuaarista.
- Katson autiota hiekkarantaa, Vasten auringon siltaa, Anna mulle tähtitaivas, Katson sineen taivaan, Lintu ja lapsi ja Mun sydämeni tänne jää. Nämä ovat aina mukana! Jos konsertissa on 24 laulua, niin saan sinne vaihtuvuutta, koska uusiakin on tullut 2014 saakka - toistaiseksi.
"En mieti nyt uusia musiikkikuvioita"
Katri Helena on ottanut aikalisän uuden musiikin työstämisessä. Hän toteaa pontevasti, että nyt mennään näillä vanhoilla, ja hyvä niin.
- Olen sanonut levy-yhtiölle, että minulle ei tarvitse nyt miettiä mitään uusia kuvioita. Täytyy käyttää näitä, mitä meillä on. Jos löytyy tarpeeksi motivoitu mieli johonkin uuteen biisin, kyllä olen valmis vielä levyttämään, hän kuitenkin pehmentää.
Vaikka iskelmätähti onkin saanut laulaa hyvin monenlaisista aiheista, edelleen löytyy aiheita, joihin löytyy paloa.
- Olen laulanut lapsista, aikuisista, vanhuksista kaikesta ja niin monissa paikoissa. Inhimillinen näkökulma elämään kiehtoo edelleen. Jos tulisi sellainen voimalaulu, kuten esimerkiksi Anna mulle tähtitivas - sehän on samalla rukous ja voimalaulu... Katri miettii.
- Tarvittaisiin teksti antamaan tämän ajan ihmisille voimaa, ja uskoa omaan voimaan. Ihmisillä on tässä ajassa vaikeaa, elämä ei ole helppoa kenelläkään. Suuria vaikeuksia tulee eteen kaikille. Silloin haluaisin antaa uskoa, että meillä riittää voimaa, kun osaamme vain saada sen esiin.
Katri katsoo silmiin vakavoituen.
- Ihminen ei ole vain sitä, mitä hän luulee, vaan meissä on enemmän voimaa kuin mitä ajattelemme. Se täytyy ehkä löytää jonkun muun kanssa keskustelemalla. Haluaisin olla se, joka sanoo lauluillaan, että "teillä on voimaa." Se täytyy vaan joskus kaivaa tikulla puurosta esiin... Tiedän sen itse oman kokemuksen perusteella, ja sitä sanomaa haluaisin välittää. Sen lisäksi myös iloa, koska se on sallittua, hän lisää.
- Iloa ei tarvitse peittää. Ja sitäpaitsi se tarttuu - tehdään siitä epidemia, iloepidemia.
"Kiitän menestyksestäni yhteistyökumppaneita"
Kun nykyään nousee uusia artisteja, heidän brändiään ja artistikuvaansa saatetaan miettiä hyvinkin tarkasti. Katri Helena heläyttää naurun, kun aletaan miettiä, onko hänen suhteensa tehty brändisuunnittelua.
- Brändisuunnittelua ei ole tehty ikinä, eikä voi enää tehdä. Olen se, mikä olen, vaikka voissa paistaisi. Siinä voi olla joitain rajoja, joita en itsekään tiedosta. Ne kuuluvat olemukseeni. Olisi outoa alkaa miettiä, minkä näköinen voin olla ja mitä voisin tehdä lavalla. Ehkä onni on siinä, että on näin kauan tehnyt, että saa olla sitä, mitä on.
- Yleensä vältän päälleliimattuja asioita. Silloin tällöin kuitenkin voin tehdä jotain humoristista, jos se tuntuu hyvältä. Olen ollut punaisissa nahkahousuissa Seura-lehden kannessa. Se on sellaista hulluttelua ja kaikkea voi kokeilla, kun sitä ei tarvitse koko ajan pitää mukana. Se ei kuitenkaan ole ydinolemukseni.
Uransa alussa Katri tunnettiin naapurintyttömäisenä, helposti lähestyttävänä ja säteilevänä artistina. Vuodet ovat tuoneet olemukseen arvokkuutta, ja kansan silmissä Katri on se ainutlaatuinen sinivalkoinen ääni.
(kuva: Mikko Räsänen)
Mitä hän itse ajattelee artistikuvastaan?
- Järkeilen sen itselleni niin, että olen niin kauan laulanut, että lauluni on koskettanut aika suurta osaa suomalaisista. Kun asioita toistetaan, ne jäävät ihmisten mieleen. On sukupolvia, jotka ovat kuunnelleet minua koko ikänsä. Silloin olen jäänyt sinne ihmisten mieliin ja tiedostoon. On kunnia-asia, jos sanotaan sinivalkoinen ääni, hän hymyilee.
- En tosin voi ottaa siitä reppuuni liian isoja kiviä, koska toimin vain tällä minuudella, joka olen tällä hetkellä. Yritän pitää itseni hyvässä kunnossa, jotta voisin täyttää ne odotukset, joita tämä aateluus velvoittaa.
Katri tietää, että yleisöllä on häntä kohtaan tietynlaisia odotuksia, koska artistikuva on poikkeuksetta positiivinen ja valoisa.
- Ei sitä voi tietysti rikkoa, eikä ole tarpeen. Kyllä ihmiset silti ymmärtävät, että ihmisiä tässä maailmassa ollaan kaikki. Meillä on erilaisia taitoja ja saavutuksia. Ihminen siellä on kaiken takana, hän sanoo.
Ison kiitoksen menestyksestään Katri antaa yhteistyökumppaneilleen, joiden kanssa on voitu jalostaa projekteja vuosien varrella.
- Suhtaudun arvostavasti työkavereihin, eli muusikoihin, kuten myös tekniikoihin. Olemme samassa veneessä. Se on paras ja minulle sopivin tapa suhtautua asioihin. Päätän tietysti sellaiset asiat, jotka minun täytyy repiä omasta mielestä tai selkärangasta. Kun vastaan tietyistä asioista, niin näihin asiohin ei saa tulla ristiriitaa, hän miettii.
- Hyvin harvoin on tullut sellaista työkaveruutta, joka ei ole toiminut. Silloin ihmiset hakeutuvat eri paikkoihin. Hämmentävän ihanaa on ollut, kun kasaantuu sellainen porukka, joka tulee toimeen keskenään. Ihmiset vaistoavat sen, kun porukalla menee hyvin. Se ilo kuuluu lavalla laulusta ja koskettaa ihmisiä, Katri Helena päättää haastattelun.
Lue myös: IS: Poliisi pysäytti Katri Helenan liikenteessä kömmähdyksen takia: "Se oli kova paikka"
Lue myös: Lehti: Katri Helena seurasi uusintana miehensä kuolemaa - liikutus valtasi katsomossa
Lue myös: Katri Helenan yllätysveto: Palaa tanssilavoille vuosien tauon jälkeen!
