Kuva: AOP
J. Karjalainen: "En halua enää buustata julkisuuttani millään"
Vuosikymmeniä suomalaisia lauluillaan koskettanut J. Karjalainen on saavuttanut aseman, jossa ei tarvitse enää yrittää liikaa.
J. Karjalainen, 60, kiinnittää nykyään yhä enemmän huomiota ohikiitäviin hetkiin. Suomen kesäkin on täällä vain hetken - ja sitten kauniit vehreät päivät ja aurinkoiset hetket ovat poissa. Taitelija huomaa tarkkailevansa luonnon liikkeitä, välillä saaden niistä iloa. Välillä taas iskee haikeus.
Koska sitähän se elämäkin on, ohikiitäviä hetkiä.
- Joskus on hauska pysähtyä asioiden äärelle ja tarkkailla hetki sitä, mitä omassa elämässä on nyt meneillään. Puhutaan usein onnesta, niin se on pohjimmiltaan näitä ohikiitäviä hetkiä auringonlaskun valossa, järven rannalla Himoksella hyvän keikan jälkeen. Nämä ovat minulle niitä hienoimpia hetkiä, koska keikat vievät huolet pois. Ne huolet, joiden takia herään yölläkin välillä miettimään, J. Karjalainen sanoo.
- Sellainen huolehtiminen on kaikille hyvin tuttua. Hyvän fiiliksen hetkillä on tärkeä osata pysähtyä ja huokaista hetki, eikä vain touhuta ja mennä heti asiasta toiseen. Olennaista on se, ettei aseta liikaa odotuksia elämälle. Parhaat hetket tulevat kysymättä ja pyytämättä.
"En halua buustata julkisuuttani"
Karjalaisen kesään kuuluu keikkoja ympäri Suomen. Kiertueella hän tuntee suurta yhteyttä yleisöön ja koko kenties talven aikana tehty sisäinen työ kääntyy pulppuavaksi ulospäinsuuntautuneisuudeksi.
Kansa on keikoilla täysillä mukana, ottaa ja antaa kaiken. Vaikka Jii ei arvosta sinällään julkisuutta, hän rakastaa fanejaan.
- Aina, kun on aikaa, annan mielelläni nimmareita ja jään juttelemaan ihmisten kanssa. Se on eri asia kuin se, että tekisi itse julkisuudesta elämänuraa. Laulujen tekeminen, se on mun juttu. Toki yhtälöön kuuluu julkisuus - eihän biisejä ja levyjä olisi järkeä tehdä, jos niitä ei kukaan kuuntelisi. Mutta en haluaisi enää buustata julkisuuttani millään. Se, mitä on nyt, riittää minulle. Ihmiset tietävät minut ja kappaleet, jotka olen tehnyt - se on kaikki mitä tarvitsen.
(kuva: Mikko Räsänen)
"Vastoinkäymisissä on onnistumisen siemen"
Yksi suurimmista elämänviisauksista on Karjalaisen mukaan tietynlainen sopeutuvuus. Hänestä on hyvä osata ottaa hetkestä kiinni, tapahtui mitä tahansa.
- En halua olla tahdoton tuuliviiri, joka vain paahtaa menemään. Haluan suunnitella vähän, mitä olen milloinkin menossa tekemään. Silti, keikoilla huomaa miten suunnitelmat voivat nopeasti muuttua. Yhtäkkiä kitarasta katkeaakin kieli, tai vastaavaa, hän sanoo.
- Tällaisissa pienissä vastoinkäymisissä on usein onnistumisen siemen, että pystyt ottamaan vastaan tilanteen ja tekemään sen kanssa parhaasi. Ratkaisemaan asian jotenkin, ja menemään ehkä uuteen suuntaan. Tärkeintä on, ettei lamaannu.
(kuva: Mikko Räsänen)
Elämäntehtävän äärellä
J. Karjalaisen musiikki antaa monelle suomalaiselle voimaa. Siitäkin huolimatta tähti kertoo, ettei hänellä itsellään ole olemassa omia voimabiisejä.
- Kuuntelen aika vähän musiikkia, pääasiassa radiobiisejä ja vanhaa amerikkalaista musiikkia. Kun teen lauluja, kuuntelen paljon muiden kappaleita ja saan niistä inspiraatiota. On mahtava olla mukana tällaisessa kollektiivisessa toiminnassa kuin musiikki, hän kuvailee.
Karjalaisen musiikissa kuuluu hänen rakkautensa amerikkalaiseen kantri- ja blues-musiikkiin. Hän on kiertänyt yhdysvalloissa Lännen Jukkana, ja sanoo saaneensa paljon maisemista ja ilmapiiristä.
- Kantrin ja bluesin lisäksi biiseissäni on slaavilaisia vaikutteita. Lapsena kuuntelin kotona vanhoja hienoja iskelmiä, kuten Katri Helenan Puhelinlangat laulaa. Arvostan niitä biisejä edelleen. Elämäntehtäväni on ollut yhdistää nämä kaikki musiikkigenret omassa musiikissani yhteen, hän sanoo.
Lue myös: J. Karjalainen jännittää keikkojaan: "Kun yleisö tykkää, pelot hälvenevät kokonaan"
