Miksi näistä kappaleista ei tullut hittejä?
Voicen toimituspäällikkö Mikko Räsänen esittelee tänään kappaleita, joiden menestys on jäänyt pienemmäksi kuin mitä kappaleet olisivat ansainneet.
Musiikkimaailmaa tiiviisti seuraavana osaan monesti uuden kappaleen kuullessani ennustaa, miten suosittu kappaleesta tulee. Välillä tulee täydellisiä yllätyksiä. Joskus joku rivibiisinä pitämäni kappale nouseekin jättihitiksi ja joskus mielestäni loistava kappale jää nousematta listoille. Tässä jälkimmäiseen ryhmään kuuluvia kappaleita viime vuosilta.
Brian McFadden: Demons
Westlife-yhtyeestä soolouralle lähteneen Brian McFaddenin sooloura alkoi vahvasti. Ensimmäinen soolosingle Real to Me oli vuonna 2004 listahitti monissa maissa, ja laulaja-tyttöystävänsä Delta Goodremin kanssa tehty duetto Almost Here vain jatkoi menestystä. Vuonna 2005 McFadden julkaisi neljäntenä singlenään kappaleen Demons. Riipaisevan surullisen ja haikean kappaleen musiikkivideoon oli panostettu. Oli vesiputousta ja helikopterista kuvattuja kamera-ajoja. Kappale ei kuitenkaan menestys, eikä noussut edes miehen kotimaassa Irlannissa sinkkulistan top20-joukkoon. Tuntuu väärältä, että näin hienolla kappaleella ja videolla on YouTubessa tänä päivänä vain 350 000 katselukertaa.
Laura Närhi: Kuulen, kuuntelen
Laura Närhen kakkoslevy Tuhlari (2012) myi kultaa. Levyn ykköshitti oli Lauran upea versio Tehosekoittimen Hetken tie on kevyt -kappaleesta. Albumilta julkaistiin lopulta neljä singleä, mutta mielestäni koko levyn toiseksi paras kappale sivuutettiin kerta toisensa jälkeen. Kuulen, kuuntelen olisi nimittäin ansainnut singleaseman, jossa se olisi tullut esiteltyä suurelle yleisölle.
Alphaville: The Impossible Dream
Suurin osa muistaa Alphavillen vain kasariyhtyeenä, jolla oli hitit Forever Young ja Big in Japan. Surullista on se, että mielestäni bändin paras albumi on kuitenkin 1993 ilmestynyt Prostitute, joka meni yleisöltä täysin ohi. Tosin tuolloin maailmassa elettiin grunge-huumaa 80-luvun syntikkapoppi oli niin out kuin mahdollista. Alphaville oli tehnyt tuota levyä vuosia ja ilmeisesti levyn floppaamisen pettymys oli syynä siihen, että pian tuon jälkeen yhtyeen pitkäaikainen jäsen Ricky Echolette erosi yhtyeestä. Levyllä oli monta helmeä, mutta rakkauslaulu The Impossible Dream olisi saksofonisooloinen ehkä ollut selkein hitti.
Dare: Beneath the Shining Water
Jo 80-luvulla perustettu Dare on aina tehnyt pirun tyyliästä ja kaunista musiikkia. Alun rock-saundin bändi on sittemmin korvannut folk-vaikutteilla. Yhtye on julkaissut kahdeksan albumia, mutta silti valitettavan harva tietää koko yhtyettä. Kuunnelkaa vaikka ylläoleva Beneath the Shining Water ja jos se kolahtaa, niin tutustukaa yhtyeen muuhunkin tuotantoon. Löydettävää nimittäin riittää tämä tyylisen musiikin ystäville.
Freddie Mercury: In My Defence
Kun mielestäni maailmanhistorian paras laulaja Freddie Mercury kuoli 1991, alkoi maailmanlaajuinen Queen-hysteria. Yhtyeen Greatest Hits II -levy soi kaikkialla ja Mercuryn vuosien aikana sooloartistina levyttävät kappaleet julkaistiin uudelleen. Yksi levylle päätyneistä oli Time-musikaalista otettu upea In My Defence. Sitä ei koskaan julkaistu singlenä ja se ei ole tuttu edes monille Queen-faneille. Ansaitsisi olla.
Yö: Parrasvalot
Yö on aika ajoin julkaissut koskettavia kappaleita, jotka ovat nousseet aikakautensa Suomi-rockissa ikoniseen asemaan. Joutsenlaulu oli sitä 80-luvulla, Ihmisen poika 90-luvulla ja Rakkaus on Lumivalkoinen 2000-luvun alussa. Kun vuonna 2010 kuulin Yön uutuuskappaleen Parrasvalot, olin täysin vakuuttunut, että tässä on seuraava jatkumo tuolle sarjalle. Parrasvalot oli mielestäni jopa parempi kuin edellämainitut kappaleet Joutsenlaulua lukuunottamatta. Odotuksiani vahvisti se, että bändi nosti Parrasvalot Loisto-albumin kolmossingleksi ja teki siihen komean musiikkivideon. Ihmetys olikin suuri, kun Parrasvalot ei noussutkaan ikoniseen asemaan, vaan jäi jopa saman levyltä julkaistun Kiitos ja kunnia -singlen varjoon.
Äänestä alta, mikä on suosikkisi kuudesta kappaleesta.
