Kuva: Fotolia
Isälleni: "Sain tietää olemassaolostasi 12-vuotiaana"
Avoin kirje -sarjassa ihmiset kirjoittavat avoimesti ja rohkeasti asioista, jotka ovat jääneet sanomatta tai kuulematta.
"Isä,
Minä kasvoin ilman sinua. Pääsin ripille kaksi viikkoa sitten, mietitkö edes minua? Ajattelitko että "minun tyttöni pääsi ripille". Ehkä ajattelitkin, mutta silti, jo silloin kun äitini odotti minua, jätit minut. Sanoit äidilleni, "joko abortti tai jätän sinut." Kadutko edes?
Tiedätkö, millaista elämäni oli ilman sinua? Suoraan sanottuna paskaa. En tiennyt sinun olemassaolostasi. Äitini päätti salata sen minulta. Koko suku kielsi asian. Isäpuoleni ja äitini tapasivat, kun olin vauva, joten asia oli helppo salata.
Minua kiusattiin koulussa, koska minulla ei ollut isäpuoleni sukunimeä. "Pakana" tai "sun isäsi ei ole sun oikea isäsi". Olin ehkä 6-vuotias kun kuulin nuo sanat. Minua kiusattiin seitsemännelle luokalle asti kunnes muutimme isäpuoleni luota pois.
Sinä olisit voinut olla parempi isä kuin isäpuoleni. Hän satutti meitä henkisesti alkoholin käytöllään, josta koitui myöhemmin kunnon ongelma hänelle.
Sain kuulla sinusta kun olin 12-vuotias. Isäpuoleni humalassa kertoi asian, eikä todellakaan kauniilla sanoilla, humalassa kun oli. Sinun vuoksesi kärsin masennuksesta. Siitä asti kun sain tietää sinusta, olen syönyt masennuslääkkeitä.
Tunnen surua ja vihaa, katkeruutta. En tiedä mitä ajatella.
Minulla on stressihäiriö, joka johtuu psykiatrien mukaan sinusta, sillä mietin joka ikinen päivä "miksi minä?" Miksi jätit ja hylkäsit minut?
Olisitko ylpeä minusta, sinun pienestä tytöstäsi?
Terveisin,
tyttäresi."
Lue kaikki aikaisemmat Avoin kirje -sarjan jutut tästä.
Lähetä meille avoin kirjeesi osoitteeseen rea.haverinen@bauermedia.fi. Voicen toimitus pidättää oikeuden muokata kirjeitä ja päättää itse niiden julkaisusta ja julkaisematta jättämisestä. Julkaistut kirjeet julkaistaan aina nimettöminä.
