Kuva: Senja Rapila
Thomas, 32: "Elän elämäni rakkauden kanssa - voiko elämä olla näin ihanaa?"
Rakkaudesta-sarjassa erilaiset ihmiset puhuvat avoimesti ja rohkeasti sellaisistakin asioista, joita ei ole välttämättä tapana sanoa ääneen. Nyt äänessä on Thomas.
"Muistan ensimmäisen ihastukseni vieläkin. Olin sairaan ihastunut vuoden 1991 Tyttöni mun -elokuvan Anna Schlumskyyn. Olin silloin kuusivuotias, kun koin tämän julkkisihastuksen. Koin vahvaa tunteiden paloa. Elokuvassa Macaulay Culkinin esittämä pikkupoika kuolee allergiseen kohtaukseen, koska ampiaiset pistävät häntä. Itkin sen tytön kanssa, kun hänellä oli niin paha mieli."
"Kolmannella luokalla ihastuin ensi kertaa luokkalaiseen tyttöön. Ei niistä tunteista ymmärtänyt oikein mitään, tunsi vain että sydän pamppailee. Kuumottelin sitä, että voinko mennä pyytämään häntä tanssimaan jossain ala-asteen diskossa."
"Olin vasta seiskaluokalla, kun aloitin ensimmäisen seurustelusuhteeni. Tyttö oli toisesta koulusta, en edes muista hänen nimeään. Seurustelimme yhdessä huimat kaksi viikkoa. Ehdimme viettää yhdet treffit jossain leikkipuistossa ja pitää kädestä kiinni. Sitten tuli bänksit! Se ei ollut edes maailmanloppu silloin. Kumpikin luuli kovasti tietävänsä, mitä tekee, mutta ei oikeasti tiennyt seukkaamisesta mitään."
"Nykyään ajattelen niin, että parisuhteessa on tärkeintä se, että saat olla kumppanin kanssa oma itsesi. On tärkeää myös hyväksyä se toinen sellaisena kuin hän on. Hyvä puheyhteys on tärkeä asia, asioita ei saa hautoa - sen olen oppinut iän ja kilsojen myötä. Puhumattomuus on parisuhteessa huono asia. Suomalaisilla puhumattomuus tulee jollain lailla ihan verenperintönäkin. En pidä konflikteistä. Haluaisin, että kaikilla on koko ajan hauskaa. Siksi kartan konflikteja kuin ruttoa. Tämän takia suhteissani on ollut puhumattomuutta. Olen oppinut menneistä virheistä."
"Rakastan yli kaiken tyttöystävääni, perhettäni ja Paavo-koiraamme. Tekisin heidän puolestaan mitä vain. Minulle on helppo näyttää tunteitani läheisilleni. Saatan joskus vastata johonkin kännykkäviestiin pitkän ajan päästä, mutta ymmärrän kyllä pahoitella tätä. Perhe on minulle läheinen ja aina kun näemme, halaamme. Joissain perheissä halailukulttuuri ei ole läsnä, ja dialogi vanhempien kanssa voi olla jäykähköä. Meidän perheessä on ollut aina rento meininki. Joku pedagogi voisi sanoa, onko ollut liiankin kaverilliset välit vanhempiin, mutta toisaalta isä on ollut isoin auktoriteettini. Ei olisi tullut mieleenkään kapinoida häntä vastaan."
"Isäni on ollut loistava miehen malli minulle. Isä järkkäilee äidille tasaisin väliajoin yllätyksiä - hän on saattanut vaikka siivota koko kodin. Olen saanut katsoa lapsena sivusta, miten isä on lähtenyt aikaisemmin töistä kotiin mennäkseen siivoamaan ja laittamaan ruokaa. Hän ajasti musiikinkin soimaan siten, että kun äiti tulee kotiin, soittimesta tulee joku merkityksellinen kappale. Oli hienoa nähdä äidin reaktio. Näiden oppien mukaan järjestelen kaikkia pieniä yllätyksiä omalle tyttöystävälleni."
"Haluan osoittaa kumppanille huomiota sillä, että kuuntelen häntä. Viimeksi olimme keikalla laivalla. Tyttöystäväni oli puhunut puolitoista kuukautta sitten pinkistä BikBokin untuvatakista. Pääsimme keikkareissun aikana maihin Tukholmassa ja kävelin kaupungilla. Näin yhtäkkiä kyseisen untuvatakin kaupan ikkunassa. Lampsin kauppaan ja ostin sen. Tulin kotiin aikaisin aamulla, ja tyttöystäväni oli vielä töissä. Ripustin takin hänen vaatekaappiinsa, enkä sanonut mitään. Kun hän tuli kotiin, aloin vihjailemaan, että hänen pitäisi käydä katsomaan vaatekaappiaan, kun koiramme "kävi siellä tonkimassa". Hän huomasi takin ja tuli sieltä silmät kosteina olohuoneeseen, ja ihmetteli, miten oikein muistin."
"Rakkaus on minulle iso teema, kuten surukin. Ne ovat musiikintekijälle isoja inspiraatioita. Yksityiselämässä koen, että rakkaus antaa rauhaa. Se on sitä, että löydät oikean ihmisen vierellesi. Silloin kaikki on täydellistä. Rakkaus motivoi tekemään asioita - mitäpä et tekisi rakkauden eteen. Puhuin äsken materialisia teoista, mutta olisin valmis tekemään rakkauden eteen mitä tahansa se vaatisi."
"Koen, että elän nyt elämäni rakkauden kanssa. Haluan nauttia hetkestä ja antaa parisuhteen mennä omalla painollaan. Luonteeseeni kuuluu kuitenkin myös pieni epäilijä. Jos menee todella hyvin, saattaa mieleen nousta epäilijäpiru, joka kysyy, että voiko elämä tosiaan olla näin ihanaa? Sellaista ei pitäisi koskaan miettiä, mutta luulen, että tällainen pieni pessimismi on osa suomalaista mentaliteettiä."
Lue aiemmat Rakkaudesta-sarjan haastattelut täältä.
Lue myös: Heli, 36: "Minun piti kokea avioero, että opin oikeasti rakastamaan"
Lue myös: Satu, 36: "Parisuhteessa on hyvä muistaa, että kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen"
