Katja, 32: "Kun kerron tarinani, suurin osa ihmisistä alkaa itkeä"
Loppuvuonna 2007 silloin 22-vuotias Katja alkoi kärsiä oudoista terveysongelmista. Hänelle ei yleensä edes flunssassa noussut kuume, mutta nyt kuumemittarin elohopea nousi toistuvasti lähelle 40 astetta.
- Kerran viikossa tuli kuumekohtaus, jolloin kuume nousi noin korkealle. Mutta se laski yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Heti seuraavana päivänä kuume oli poissa ja oloni oli aina niin hyvä, että menin töihinkin. Kuumeen lisäksi minulla oli vähän outoja vatsakipujakin.
Koska kuume hävisi itsestään, ei Katja mennyt vaivan takia lääkäriin ennen kuin helmikuussa.
- Lääkäri arveli, että minulla on paksusuolen läppätauti. Siinä pitää tähystysleikata pieni pala paksusuolta ja se on sillä selvä.
Peijaksen sairaalassa Katja joutui kattaviin testeihin. Verikokeita otettiin paljon ja löydökset olivat huolestuttavia.
- Minulle sanottiin, että minulla ei ollut valkosoluja ollenkaan eikä siksi minkäänlaista vastustuskykyä. Minut otettiin heti sairaalaan sisään ja olin siellä viikon.
Lääkärit olivat ihmeissään Katjan sairaudesta.
- Se oli kuin arvausleikkiä, kun lääkärit miettivät, olisiko se tuota, vai tuota, vai ehkä sittenkin tuota.
Lääkärit puhuivat epäilyistä keskenään, mutta Katja ei saanut tietoa siitä, mikä häntä vaivasi.
- Lopulta painostin lääkäriä kertomaan, mitä minulla epäillään. Lääkäri myönsi, että epäillyt vaihtoehdot ovat leukemia, HIV tai imusolmukesyöpä. Tuollaisen kuuleminen parikymppisenä oli kova paikka.
Ongelma Katjan hoidon kannalla oli edelleen se, että lääkärit eivät olleet diagnoosistaan varmoja.
- He kokeilivat erilaisia lääkkeitä, mutta tuntui, että asiat menivät vain huonompaan suuntaan.
Ratkaiseva käänne huonompaan tapahtui, kun Katjan ihoon ilmestyi useita pieniä mustelmia. Ne syntyivät itsestään ja alkoivat kasvaa nopeasti.
- Ne vaan levisivät ja levisivät.
Kuvateksti (kuva: Katjan kotialbumi)
Nämä eivät olleet tavallisia mustelmia vaan nekrooseja - kuolioita, jotka söivät tervettä kudosta. Mustelmien kohdalta iho oli musta ja täysin kuollut.
Katja siirrettiin nopeasti Meilahden sairaalaan.
- Siellä mustelmat levisivät sitä tahtia, että joka kerta, kun hoitaja kävi minua katsomassa, pystyi hän jo silmämääräisesti näkemään niiden kasvaneen. Ja mitä suuremmiksi ne kasvoivat, sitä syvemmälle ne ulottuivat. Kivut olivat niin kovat, että jouduin pyytämään lisää kipulääkettä tai minulta olisi lähtenyt taju. He joutuivat pumppaamaan minuun lisää kipulääkettä puolen tunnin välein.
Kuoleva iho oli nopeasti koitumassa Katjan kohtaloksi ja näytti siltä, että hänen elinaikaansa ei enää lasketa päivissä vaan tunneissa.
- Omahoitajani sanoi, että koko hoitohenkilökunta oli ihan paskana. Lopulta he saivat todella suurella kortisoniannoksella nekroosien leviämisen pysähtymään. Kuulemma siinä vaiheessa oli noin puolesta tunnista kiinni, että se olisi ollut menoa. Siinä vaiheessa nekroosit olivat jo leviämässä kasvoihin ja edenneet niin syvälle, että olisivat pian päässeet verisuonten kautta sydämeen. Itse en enää muista tuosta hetkestä mitään.
Katjan jalkojen iho oli uurelta osin kuollut. Iho muuttui myös kivikovaksi. (kuva: Katjan kotialbumi)
Vaikka nekroosien eteneminen pysähtyi, ei vaara ollut ohi. Merkittävä osa Katjan ihosta oli mustaa kuollutta kudosta.
- Iho muuttui niin kovaksi, että sitä koputtaessa kuulosti siltä, kuin hakkaisi puista pöytää.
Lääkärit toivoivat, että vakavasta tilanteesta huolimatta keho alkaisi vähitellen korjata itse itseään.
- He toivoivat, että terve kudos puskisi sieltä alta läpi.
Nekrooseja kasvaminen saatiin pysäytettyä viime hetkellä. Ne olivat juuri leviämässä Katjan kasvoihin. (kuva: Katjan kotialbumi)
Parantumista odotettiin, mutta se ei koskaan alkanut. Lopulta Töölön sairaalasta saapui plastiikkakirurgi kertomaan Katjalle karun totuuden.
- Hän kertoi, että 21 prosenttia kropastani on kuollut. Iho oli pilalla ja kuollut, eikä sitä voinut enää saada takaisin.
Katja siirrettiin Töölön sairalan palovammaosastolle ihonsiirtoja varten. Yksi hänen sairautensa erityispiirteistä oli ollut se, että kaikki nekroosit tulivat Katjan vartalon etupuolelle. Tämä osoittautui nyt onnekkaaksi sattumaksi, sillä selkäpuolen terveestä ihosta voitiin ottaa laajoja ihosiirrännäisiä.
- Minulle tehtiin yksi suuri kahdeksan tuntia kestänyt leikkaus, missä kaikki kuollut kudos poistettiin ja siirrännäiset laitettiin tilalle. Leikkaus meni tosi hyvin ja kaikki siirrännäiset tarttuivat kiinni.
Katjan selästä otettiin pitkiä ihosiirrännäisiä korvaamaan jalkojen kuollutta kudosta. (kuva: Katjan kotialbumi)
Katjan reisien takapinnoista näkyvät kohdat, mistä ihosiirrännäisiä on otettu. (kuva: Katjan kotialbumi)
(artikkeli jatkuu seuraavalla sivulla)
Jatka lukemista
