Kuva: Future Film
Arvostelu: Bodom-kauhuelokuvasta jää hyvän yrityksen maku, ei myötähäpeän
Bodom-elokuva kierrättää kauhuelokuvien kliseitä, mutta ei onnistu luomaan kauhua, kirjoittaa Voice.fi:n toimittaja Iiro Myllymäki.
Bodominjärven kolmoismurha vuonna 1960 on sen luokan mysteeri, että se puolustaa hyvin paikkaansa kokopitkän elokuvan lähtökohtana. Onkin yllättävää, että on vaadittu 56 vuotta ennen kuin tapahtumista ammentava elokuva saapuu valkokankaalle.
Bodom on Luokkakokous-elokuvatapauksella ihastuttaneen ja vihastuttaneen Taneli Mustosen sukellus kauhugenreen. On erittäin kunnianhimoista lähteä raivaamaan kovin viitoittamatonta suomalaisen kauhuelokuvan tietä, vieläpä ottaen lähtökohdaksi suomalaisten kollektiiviseen tajuntaan syöpyneen rikosmysteerin. Jo yksinään tästä kunnianhimosta pitää antaa Mustoselle ja tämän käsikirjoittajaparille Aleksi Hyväriselle kiitokset.
Juoni yllättää
Tähän päivään sijoittuvassa Bodom-elokuvassa neljä nuorta lähtee yhdessä Bodominjärvelle kukin omista syistään, mutta laukaisevana tekijänä on halu rekonstruoida murhayön tapahtumat ja ratkaista mysteeri. Nuoret päätyvät lopulta sotkeutumaan aivan omaan mysteeriinsä.
Elokuvan juonikuviot pääsevät yllättämään, mutta yllättävyys tapahtuu uskottavuuden kustannuksella. Toki kun tarkoituksena on tehdä vetävää ja verenväristä elokuvaa, ei voida liikkua aivan arkirealismin tasolla. Silti hahmojen reaktioiden ja motiivien uskottavuuden puute jää vaivaamaan, sillä tapahtumat eivät tunnu perustelluilta elokuvan luomassa maailmassa.
(kuva: Future Film)
Mikael Gabriel esittää itseään
Näyttelemisen ensikertalaisten ottaminen mukaan päärooleihin nakertaa sekin uskottavuutta. Rehellisesti sanottuna odotin kuitenkin pahempaa, joten ei roolitus mitenkään katastrofaalisesti ole pieleen mennyt. Elokuvaa ei ainakaan voi syyttää samojen tuttujen naamojen kierrättämisestä. Viime vuonna Jussi-palkinnon voittanut nuori lupaus Mimosa Willamo erottuu edukseen.
Rap-tähti Mikael Gabrielin Elias-hahmo esitellään kohtauksessa, jossa rap-musiikki raikaa. Jo tästä katsojalle tulee oletus, että Elias ei ole kovinkaan kaukana Mikael Gabrielista itsestään. Gabriel onkin haastatteluissa sanonut, ettei niinkään kokenut näyttelevänsä, vaan hän oli oma itsensä. Rento läpänheitto Gabrielilta luonnistuu myös roolihahmossa, mutta vahvempien tunteiden ilmaisu ei vielä kameroiden edessä luonnistu.
Kauhuelokuva, joka ei säikäytä
Mustonen on selvästi kauhuelokuvansa katsonut. Hän on ottanut haltuun genren tyypilliset piirteet ja läiskäissyt ne copy-pastella suomalaiseen maisemaan. Mustat korpit patsastelevat, kamera-ajot pyrkivät luomaan uhkaavuutta ja veren roiskuminen pyrkii säikäyttämään. Pyrkimykseksi se sitten jääkin.
Bodom ei onnistu missään kohtaa virittämään niin jännittynyttä tunnelmaa, että oikein ajoitetulla täsmäiskulla tunnelma purkautuisi säikähdykseksi. Teiniyleisöön säikäyttely-yritykset varmaan purevat paremmin, mutta K16-ikäraja karsii paljon potentiaalisia pelästyjiä yleisöstä.
Elokuva onnistuu kuitenkin näyttämään kautta linjan hyvältä ja ohjausjälki on sulavaa muutamaa päälle liimattua kikkailua lukuun ottamatta. Päällimmäisenä elokuvasta ei jääkään myötähäpeän, vaan hyvän yrityksen maku. Ehkä Bodomin tarkoitus on olla alkuun paneva voima suomalaisessa elokuvakentässä. Toivon mukaan elokuva saa alan ammattilaiset ajattelemaan, että hei, Suomessakin voi tehdä kauhuelokuvia. Ja hei, niitä voi varmasti tehdä tätä paremminkin.
Bodom saa ensi-iltansa 19.8.
