Antti Holma epävarmuuksista näyttelijätyössä: "Ajattelin, että minun pitää olla kuin Tommi Korpela"
Näyttelijä Antti Holma, 34, on saavuttanut paljon uransa varrella. Hänet tunnetaan televisiosta Putouksesta, Kingistä ja Antti Holma Show -ohjelmista. Holma on tähdittänyt Äkkilähtö- ja Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu! -elokuvia. Kaiken tämän lisäksi mies esiintynyt vuosia teatterilavoilla ja julkaissut vuodesta 2012 kirjoja. Viimeisin teos Kauheimmat joululaulut näki päivänvalon syyskuun lopussa.
Mistä ihmeestä Antti Holmalla riittää energiaa olla joka puolella ja tehdä näin monipuolisia asioita?
- Minua on ajanut eteenpäin pakko. On ollut pakko saada tiettyjä asioita ulos itsestäni. Ajattelen niin, että jos haluat asioita tapahtuvaksi, niin niitä pitää alkaa tekemään. Hirveän paljon on Suomessa taiteilijoiden ja näyttelijöiden kohdalla sitä, että odotetaan, että joku soittaa, että voisit päästä näyttämään kyntesi. Kynnet pitää näyttää itse, Holma lataa Voice.fi -sivuston haastattelussa.
- Tottakai minulle on soiteltu ja pyydetty johonkin työpestiin, mutta ne pestit ovat tulleet yleensä sen oman tekemisen kylkiäisinä. Moni ehkä ajattelee, että menin Putoukseen ja sitten sain ihan hirveästi töitä. Minulle on ihan sama, jos joku näkee asian niin. Kyllähän Putous avasi minulle monia ovia televisioviihteen tekemisen maailmaan, hän myöntää.
- Sillä tavalla se menee usein Suomessa. Kun tulet tutummaksi, ovia alkaa avautua. Ajattelen silti niin, että jollen loisi kokoajan jotain pakonomaisesti, Putouksen kaltaista mahdollisuuttakaan ei olisi välttämättä tullut.
Holma kertoo valitsevansa työtehtävänsä tiukalla seulalla. Hän ottaa vastaan vain ne duunit, jotka tuntuvat hänelle oikeilta.
- Kun olen nyt saanut Kauheimmat joululaulut -kirjan valmiiksi, huomaan, että minulla on jo seuraavat jutut mielestä. Haaveilen elämästä, jossa ei ole yhtään deadlineja. Kun elän sellaista kolme päivää, niin alan miettiä, että missäs ne deadlinet ovat.
"Olin yläasteella ilmaisuhirviö"
Kun Antti Holmalta kysyy, miksi hän luo koko ajan pakonomaisesti asioita, vastaus tulee empimättä.
- On minulla varmaan tietty haava olemassa, mikä puskee eteenpäin. Ei yksikään tällä alalla oleva ihminen ole terve ja normaali. On ylipäätään hyvä kysymys, mitä normaali on. Normin mukaista elämää tämä ei ole, jos vedän Blockfesteilla Jare Tiihosena lavalla, kun Tiihonen seisoo itse siinä muutaman metrin päässä vieressä. Ei se ole millään mittapuulla tavallinen tilanne, hän kuvailee.
- Olen aina ollut tällainen. Olin yläasteellakin ilmaisuhirviö, pidin aamunavauksia joka tiistai keskusradiossa. Minulla oli näytelmäkerho, teimme opettajista pilkkavideoita, kirjoitin näytelmiä ja ohjasin niitä. Minulla meni monta vuotta siihen, että löysin tuon innon taas. Kun olin Suomen Kansallisteatterissa, yritin olla vakavasti työtään tekevä näyttelijä. Ei siitä tullut mitään, paloin vain loppuun siellä.
Holma kasasi itselleen liikaa paineita vääristä asioista.
- Ajattelin silloin, että minun pitää olla kuin Tommi Korpela. Uskoin oikeasti, että kaikkien miesnäyttelijöiden pitäisi olla kuin Korpela. Hän on upea näyttelijä, mutta enhän minä ole mikään Tommi Korpela, tippaakaan. Ei minun pidäkään olla, hän lataa.
- Ajattelin, että on joku suomalaisten miesnäyttelijöiden ihanne, että pitää olla sumusilmäinen, vakavastiotettava, herkkä ja traaginen olento, joka on hirveän tarkka omasta ruokavaliostaan. Vähän alkoholisoitunut, mutta kuitenkin seksikäs. Nämä eivät olleet mitään Tommi Korpelan ominaisuuksia, vaan yleisiä havaintojani, Holma huomauttaa.
- Kaikki menee päin helvettiä, kun sinulla on jotain odotuksia, että pitää olla tietynlainen, ja vielä näytellä lavalla joku rooli. Siitä seurasi, että oma näyttelemiseni oli jäykkää. Se ei virrannut, koska pelkäsin niin paljon. Jouduin heittämään kaiken tuon helvettiin, laittamaan farkkuhameen päälle ja menemään Kissi Vähähillarina televisioon, että löysin itseni.
Lue myös: Vannoutunut sinkku Antti Holma: "Etsin parikymppisenä pelastajaa"