Kuva: Maiju Pohjanheimo/ Tekele Productions
Arvostelu: Huonot naiset saa nauramaan kippurassa, vaikka aihe taustalla on vakava
Elokuvaa kuljettavat terävän hauska dialogi sekä loistavat näyttelijävalinnat.
Huonot naiset on kotimaisen komedian uutuus, joka onnistuu sekä naurattamaan että pysäyttämään vakavampien ajatusten äärelle.
Voit kuunnella arvostelun myös audiona alta tai Podplaysta.
Niklas Lindgrenin esikoisohjauksessa venäläisten seksityöntekijöiden bussi hajoaa pohjoiseen pikkukylään ja Leea Klemolan, 56, esittämä seurakuntatalon emäntä Johanna sekä hänen tyttärensä, Emma Kilpimaan esittämä Siiri suostuvat majoittamaan heidät seurakuntatalolle, vaikka seuraavana aamuna talossa pidetään suuret hääjuhlat ja kutsuvieraat tunnetaan ahdasmielisyydestään.
Lähtöasetelma tuntuu aluksi hivenen tutulta ja katsoja ehtii pelätä, yrittääkö elokuva ratsastaa samalla aallolla kuin parin vuoden takainen hittielokuva Aurora. Kulttuurien yhteentörmäys pohjoisessa pikkukaupungissa tuntui sykähdyttävältä silloin, mutta nyt olisi jo koluttu aihe. Onneksi Huonot naiset löytää nopeasti kuitenkin jotain aivan uutta ja raikasta.
Elokuva sanallistaa onnistuneesti ja hienosti jotakin sellaista yhteiskunnastamme, joka on sitkeästi olemassa, mutta jonka olemassaolon edelleen myös usein kuittaamme olankohautuksella. Kuinka kauhea tarve meillä on edelleen päästä määrittelemään, paheksumaan ja vetämään jotkin rajat sille, mikä on yhteiskunnassamme oikein, mikä väärin ja mitkä elämisen mallit hyväksyttäviä. Elokuva jättääkin mieleen kysymyksen, että kuka ihme sen oikean ja väärän määrittelee ja missä?
Tällainen ajattelutapa tiivistyy myös elokuvan sivuamassa, niin sanotussa slutshaming-ilmiössä, jossa erityisesti naiset kohtaavat paheksuntaa vilkkaan seksuaalisen elämänsa tai seksuaalisten kokemustensa vuoksi. Elokuvassa hahmot paheksuvat seksityöntekijöitä heidän työnsä vuoksi ja Johannaa avioliiton ulkopuolella syntyneen tyttärensä vuoksi. Johan siihen viitataan elokuvan nimessäkin, nainen, joka ottaa rahaa seksuaalisista palveluistaan tai nainen, jonka lapsella ei ole isää kuvioissa on yhteiskuntamme silmissä jotenkin huonompi. Yhteiskunnassamme on edelleen "vääriä tapoja" olla nainen.
Ja tämä kaikki tapahtuu komediassa, mikä on jo itsessään herkullista. Lajityyppien väliset rajat istuvat tiukassa ja komedia nähdään edelleen usein Luokkakokous-tyyppisenä örveltämisenä, jolla ei ole yhteiskunnallisesti painoarvoa, vaikka komedian voiminkin voisi todellisuudessa sanoa jotakin aitoa ja ravistelevaa. Ihmisestä kun tulee nauraessaan hyvinkin vastaanottavainen.
Jussi Vatanen näyttelee elokuvassa hitusen raasua keplottelijaa. (kuva: Youtube)
Komedian perinteisissä tavoitteissaankin elokuva kuitenkin onnistuu hyvin ja yleisössä tirskahdellaan ääneen. Onnistunut komedia syntyy erityisesti käsikirjoittajien Karoliina ja Niklas Lindgrenin erinomaisesta rytmitajusta. Dialogi soljuu ja on luontevaa, sekä viiltävän hauskaa ja älykästä sanailua, jota on todella viihdyttävää seurata. Asetelma on vallan klassinen, otetaan suuri talo, jossa joku yrittää piilotella jotakin joltakin. Syntyy päätöntä ryntäilyä, vähältä piti -tilanteita ja outoja selityksiä, mutta sehän naurattaa.
Dialogin nerokkuus ja sen tarjoamat mahdollisuudet tuntuvat hetkittäin kuitenkin unohtuvan, sillä paikoittain seksityöntekijän mielenmaisemaan pääseminen vaikuttaa enemmän haastattelutilanteelta kuin tarinankerronnalta. Siirin hahmolle kirjoitettujen uteliaiden kysymysten liuta on loputon ja vaikka vastaukset ovatkin kiinnostavaa ja avartavaa kuultavaa, jää pohtimaan olisiko asian voinut kertoa jotenkin vähemmän rautalankaversiona.
Hyvät näyttelijävalinnat kuitenkin siivittävät elokuvaa mukaansa tempaavana eteenpäin. Erityisesti Jussi Vatanen, 43, on loistava roolissaan vähän raasuna keplottelijana. Vakavista rooleistaan tunnettu Klemola taas tuntuu aluksi hämmentävältä valinnalta komedian päärooliin, mutta lunastaa elokuvan edetessä paikkansa. Elokuvan ehdottomia timantteja ovat myös hulvattomat sivuosanäyttelijät, jotka herättävät hahmonsa henkiin. Erityisesti katsojaa naurattaa Kumman kaassakin ihastuttaneen Tiina Pirhosen, 61, paheksuva ja ennakkoluuloinen hahmo sekä aina viihdyttävä Kari Ketonen, 50, pappina.
Kokonaisuudessaan elokuva on lajitovereihinsa nähden virkistävän erilainen ja tuo kaivattuakin vaihtelua kotimaiselle elokuvakentälle. Se yhdistää hienolla ja tarkalla tavalla sekä kepeän tilannehuumorin että vakavan yhteiskunnallisen aiheen, jota meidän olisi syytä laajemminkin pohtia.
Elokuva saa ensi-iltansa 25. helmikuuta 2022. Trailerin voit katsoa alta tai täältä.
Lue myös: Elokuvalippujen hinta kohoaa silmissä - ovatko liput enää taloudellisesti kaikkien saatavilla?
