Kuva: Mitro Härkönen /Tuffi Film

Arvostelu: Kotimainen uutuuselokuva laittaa katsojankin pohtimaan omia käsityksiään rakkaudesta

27.12.2023 18:15 - Minttu Tikkanen / minttu.tikkanen@bauermedia.fi

Neljä pientä aikuista ihastuttaa aitoudellaan.

Selma Vilhusen uusi elokuva Neljä pientä aikuista kertoo avioliitossa elävistä Juuliasta ja Matiaksesta, jotka päättävät Matiaksen sivusuhteen myötä avata liittonsa. 

Vaikka avoimet suhteet ja polyamoria eivät ole enää varsinaisesti mitään uusia keksintöjä, on elokuvan teema silti ilahduttavan uusi, en ole aikaisemmin nähnyt avoimeen suhteeseen ainakaan näin syväluotaavalla tavalla sukeltavaa elokuvaa. Neljä pientä aikuista ei paasaa tai julista, se tunnistaa ihmiset ilmiöiden takana kaikkine inhimillisyyksineen ja heikkouksineen. Se näyttää yhden mahdollisen todellisuuden, mitä suhteen avaaminen tai polyamoria voi pahimmillaan ja parhaimmillaan olla. Toki todellisuuksia on lukematon määrä muitakin.

Kahden tunnin mittaisessa elokuvassa tehdään tarkkaa jälkeä, se tarkastelee monipuolisesti kaikkien päähenkilöiden mielenmaisemia ja henkilöhahmoja eri puolineen ja ristiriitaisine tunteineen. Elokuva onnistuu vangitsemaan myös ne ei-niin-kauniit hetket, kun henkilöt kokevat kaikesta yhteisymmärryksestä huolimatta inhimillisiä tunteita kuten mustasukkaisuutta, epävarmuutta ja pelkoa toisen menettämisestä, mutta silti yrittävät päästä niiden yli.

Toisaalta loputon ihmissuhdeanalayysi voi tuntua elokuvassa myös kompastuskiveltä, jossain kohtaa loputtomasta ihmissuhdeselvittelystä voi kokea myös jonkinlaista ähkyä, sillä juuri muuta elokuvassa ei varsinaisesti tapahdu. Elokuvan aikajana on kokonainen vuosi, ja siinä ajassa hahmojen suhteisiin yritetään ehtiä ympätä kaikki mahdollinen, mitä tapahtua vaan voi. Aiheesta olisi voinut hyvinkin riittää vaikkapa paremminkin pieneksi tv-sarjaksi, jossa aikaa käsitellä erilaisia suhteiden mullistuksia olisi ollut enemmän.

Elokuvasta kuitenkin nauttii, sillä se on ihastuttavan aito ja sydämellinen. Myös hahmot mokailevat ja rakastavat koko sydämellään. Vilhunen onnistuu jälleen kuvaamaan ihmiskohtaloiden moninaisuutta kuten teki jo aiemmissa pitkissä elokuvissaan Tyttö nimeltä Varpu sekä Hölmö nuori sydän. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa elää, sehän on mahdollisesti yksi parhaista viesteistä, jonka elokuva voi välittää.

Elokuva on myös todella kaunista katsottavaa, Juice Huhtalan kuvaus, Karoliina Koiso-Kanttilan pukusuunnittelu ja Sattva-Hanna Toiviaisen lavastussuunnittelu luovat eheän kokonaisuuden ja maailman, joka houkuttelisi itseäkin astumaan sisään. Näyttelijöitä katsoessakin unohtaa katsovansa näyttelijöitä. Tuntuu kuin kuuntelisi esimerkiksi omien ystäviensä vuodatuksia ja pohdintoja elämistään. Alma Pöysti, Eero Milonoff, Oona Airola ja Pietu Wikström tekevät kaikki vaikuttavat suoritukset.

Neljä pientä aikuista voisi jopa melkein olla pakollista katsottavaa jokaiselle romanttisessa suhteessa olevalle tai sitä tavoittelevalle. Se pakottaa katsojan kahden tunnin ajaksi istumaan paikallaan ja edes yrittämään ymmärtää kaikkia hahmoja toiveineen, tarpeineen ja pelkoineen. 

Elokuvassa hahmot pyrkivät löytämään tilaa kaikille rakkauksille kukoistaa. (kuva: Mitro Härkönen /Tuffi Films)

Elokuvassa näyttelevä Pöysti tähdittää tällä hetkellä myös toista uututta, Aki Kaurismäen ohjaamaa Kuolleet lehdet -elokuvaa. Pöystin Voice.fi:lle antaman haastattelun roolistaan Kuolleissa lehdissä voi kuunnella alta tai Podplaysta.

Lue myös: Alma Pöysti työharjoitteli baarissa valmistautuessaan Aki Kaurismäen uutuuselokuvaan: "Vähän pelotti"

Lue myös: Arvostelu: Taitavasti tehty Spede-elokuva jättää katsojan päätettäväksi, pitääkö Pasasesta vai ei

Lue myös: Arvostelu: Uutuuskomedia Skimbagirls on kuin Luokkakokous ilman naisvihaa

Kilpailut

Uusimmat