Biisivinkki: Näissä kappaleissa on menneisyyden lumoa
Moni nykymusiikkiin kyllästynyt tuskailee sitä, että enää ei tehdä niin hyvää musiikkia kuin 60- tai 70-luvuilla. Onneksi monet nykyartistit kuitenkin häpeilemättä hakevat vaikutteensa tuolta aikakaudelta. Voicen uutispäällikkö Mikko Räsänen esittelee kappaleita, jotka retro-fanin kannattaa kuunnella.
Mikon biisivinkit:
Weeping Willows: Broken Promise Land
Tämä kappale julkaistiin ruotsalaiseen Weeping Willowsin esikoisalbumilla vuonna 1997. Kappale on kuitenkin loistava kunnianosoitus 60-luvulle: Roy Orbisonille, Burt Bacarachille, rakkauden ajan suurille tunteille ja hyvälle musiikille. Bändi on jälleen ajankohtainen, sillä monen vuoden hiljaiselon jälkeen Weeping Willows on julkaisemassa uutta levyään.
Arjen Anthony Lucassen: Pink Beatles in a Purple Zeppelin
Arjen Lucassen tekee yleensä levyjä, joille hän haalii mukaan suuret joukot kansainvälisiä huippumuusikoita. Tänä syksynä hän kuitenkin yllätti julkaisemalla Lost in the New Real -albumin, joka onkin sooloprojekti - ensimmäinen sellainen lähes 20 vuoteen. Ehkä juuri siksi levy tuntuu Lucassenin aiempia töitä henkilökohtaisemmalta. Vuonna 1960-syntynyt Arjen on nuoruudessaan kuunnellut Beatlesia, Led Zeppeliniä, Deep Purplea ja Pink Floydia. Kuten kappaleen Pink Beatles in a Purple Zeppelin nimikin kertoo, on tämä ylistyslaulu noille kaikille ja koko tuolle ajalle.
Tribuuttikappale on tavoittanut mahtavalla tavalla juhlistamansa aikakauden hengen ja kysyy aiheellisesti, onko kaikki nykymusiikki vain toisintoja ja variaatioita tuon ajan mestariteoksista:
"Same old sound, different song. Sounds so right, feels do wrong"
Rumer: Travelin' Boy
Rumerin ääni aiheuttaa parhaimmillaan kylmiä väreitä - osittain siksi, että se on niin kaunis, mutta osittain siksi, että se on kuin ääni haudan takaa. Rumer nimittäin kuulostaa paikoitellen aivan edesmenneeltä Carpenters-laulaja Karen Carpenterilta. Anoreksiaan vuonna 1983 kuolleella Karenilla oli tunnistettava ääni, jonka kaltaista ei ole 30 vuoteen kuultu ennen kuin nyt. Jos rakastit Carpentersia, kuuntele Rumeria. Jos Rumer kolahtaa, tutustu Carpentersiin - löydät pian lisää kuunneltavaa.
Per Gessle: Jo-Anna Says
Mitä Per "Crash!Boom!Bang!" Gessle tekee tällä listalla? Vaikka Gessle tunnetaan Roxette-duo biisinikkarina, joka kirjoittaa häpeilemättömän kaupallisia ja tarttuvia pop-biisejä, ovat hänenkin inspiraation lähteensä todellisuudessa 60-luvulla. Kun Roxette-laulaja Marie Fredriksson joutui aivokasvaimen takia pitkälle sairauslomalle 2000-luvun alussa, teki Gessle uransa henkilökohtaisimman soololevyn Son of a Plumber.
Hän ilmoitti etukäteen levy-yhtiölle, että tekee albumin, ei tule soittamaan yhtään demoa levy-yhtiöpomoille, vaan tuo näille valmiin levyn, joka heidän tulee julkaista. Saadakseen työrauhan, lupasi Gessle maksaa omasta pussistaan kaikki levyn tuotantokulut. Levy-yhtiö suostui ja odotti saavansa Roxette-tyylistä poppia, jotka Gesslen aiemmat sooloilut olivat olleet. Ihmetys olikin suuri, kun Gessle toi Son of a Plumberin julkaistavaksi. Levy olikin täynnä akustisia lauluja, joista osa kuulosti enemmän nuotiomusiikilta kuin Gesslen perinteiseltä tuotannolta. Lähes kaikki kappaleet oli vielä perinteisen studiokikkailun sijaan nauhoitettu yhdellä otolla. Ja levy oli kaiken lisäksi tupla-albumi.
Lupaus oli lupaus, ja levy-yhtiö julkaisi levyn. Kaupallisesti Son of a Plumber ei menestynyt läheskään Roxetten tai edes Gesslen parhaiden soololevyjen tavoin. Mutta kun taannoin keskustelin Gesslen kanssa, kertoi hän, että tämä levy sai kriitikoilta hänen uransa parhaita arvosteluja ja se lämmitti, koska levy oli niin henkilökohtainen.
