Kuva: Fotolia
"Pelkään lähteä kodistani" - 5 naista kertovat, miltä mielenterveyden häiriön kanssa eläminen tuntuu
Masennus, paniikkihäiriö ja erilaiset muut mielenterveyden häiriöt aiheuttavat tunteita, mitä kukaan muu ei pysty ymmärtämään täysin.
Jopa viides suomalainen kokee elämänsä varrella ainakin yhden vakavan masennusjakson ja vuosittain tuhansia suomalaisia sairastuu johonkin mielenterveyden häiriöön. Näitä ongelmia usein pelätään ja hävetään, eikä niistä uskalleta puhua ääneen. Monet myös uskovat ymmärtävänsä miltä mielenterveyden häiriöiden kanssa eläminen tuntuu, vaikka eivät koskaan ole kokeneet niitä itse.
Nyt Independent on kuullut viisi eri tarinaa paniikkihäiriöstä, masennuksesta, anoreksiasta sekä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Nämä rohkeat naiset ovat kertoneet, miltä kyseisten sairauksien kanssa eläminen todellisuudessa tuntuu.
Voit lukea vapaat suomennokset alapuolelta.
Paniikkihäiriö
"Suuri paniikkikohtaus tuntuu siltä, että olet välittömässä kuolemanvaarassa. Joskus se tuntuu siltä, että sinun päällesi olisi heitetty sangollinen jääkylmää vettä. Sydämen tykytykset, huimaus, hengityksen katkoilu. Se on kirjaimellisesti hirvittävää ja se pelkästään lisää paniikin määrää.
Pahinta on, kun kohtaukset tuntuvat tulevan ilman mitään syytä ja et edes tajua, että se johtuu ahdistuksesta.
Ahdistun julkisissa kulkuvälineissä tai suurissa ihmismassoissa ja se tuntuu realistisesti siltä, etten pysty hengittämään. Ahdistus voi pahentua viikonloppuisin - kun kaikki juttelevat junassa enemmän - koska tuntuu siltä, että äänet olisivat pääni sisällä. Kuten kutina, jota ei voi raapia." – Catherine, 24
"Paha vaihe tuntuu minulla siltä, että olisin vankina. Kun minulla on se vaihe, vaiheilen jatkuvasti hermoja raastavan unettomuuden tilan ja koko mielen ja kropan lamauttavan väsyneisyyden välillä.
Paniikkikohtaukseni ovat pitkiä ja niiden mukana tulee monia fyysisiä oireita, kuten "sydänkohtaus", kuten monet sitä tunnetta kuvailevat. Tai se tunne, kun melkein astut askelman ohi portaissa ja sydän on kurkussasi. Minulla se olotila kestää kaksi tuntia.
Ahdistuneisuus ahdistuneisuuden vuoksi on outo asia. Siitä tunteesta tulee kaikkivoipa, koska et voi välttää asioita, jotka laukaisevat ahdistuksesi. Se nimittäin voi tulla jostain - tai ei mistään.
Nauran aina sille faktalle, että sain ensimmäisen paniikkikohtaukseni kaupassa, kun katsoin sukkia. Suurimmaksi osaksi ajasta ainoa asia on vain istua ja odottaa sitä, että kohtaus päättyy. Minulle on kerrottu, että on miltei mahdotonta sanoa milloin minulla on paniikkikohtaus, koska jäädyn paikalleni.
Pelkään jopa lähteä omasta kodistani, ihan vain jos saisinkin paniikkikohtauksen, koska en voi koskaan tietää milloin se yllättää. Tiedän vain, että se tulee. Vaikka tiedän etten kuole paniikkikohtaukseen, on vaikeaa luottaa siihen, ettei se petä minua muilla tavoin, kuten pyörtymisellä, oksentamisella tai suoleni kontrollin menetyksellä, joka voisi vetää ihmisten huomion minuun ja tehdä paniikkikohtauksesta vielä pahemman." – Rosie, 24
Kaksisuuntainen mielialahäiriö
"Olen tällä hetkellä lääkityksen alaisena ja voin hyvin, joten en tällä hetkellä koe niitä ääripäitä olotiloissa, mitä joskus koin. Kun koin niitä, joka oli yli viisi vuotta sitten.
Ensin saatoin olla äärimmäisen itsevarma ja täysin peloton. Se oli melkein kuin olisi liian ja vaarallisen itsevarma. Toinen vaihtoehto oli, että tunsit olosi niin huonoksi ja masentuneeksi, ettei sinulla ollut energiaa liikkua tai tehdä mitään muutakaan päiviin - tai joskus viikkoihin." – Georgina, 29
Anoreksia
"Se todella tuntuu siltä, että taistelet jatkuvasti itseäsi vastaan. Siellä on ihminen joka olet todellisuudessa ja se puoli sinusta, joka on sairas ja jatkuvasti määrää mitä sinun pitäisi tehdä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että tunnet jatkuvasti itsesi huonoksi ja epäonnistuneeksi.
Esimerkiksi jos sinulla on illallissuunnitelmia ystäviesi kanssa, joka on aina stressaavaa koska pelkäät syöväsi liikaa, jos perut ja annat sairauden voittaa, osa sinusta on hyvin pettynyt. Se osa on pettynyt siksi, että petät ystäväsi, vaikka osa sinusta on ylpeä siitä, että olet tarpeeksi "vahva" vastustamaan houkutusta ravintolaillasta.
Jos olet vahvempi kuin sairaus ja päätät lähteä ulos, se ajaa olon jatkuvaan syyllisyydentuntoon: 'Saisinko minä syödä tätä tai tuota? Olenko painavampi huomenna vaa'alla? Tämä ei ole sen arvoista ja olen niin heikko.'" – Frankie, 26
Masennus
"Olen löytänyt hyvän metaforan masennukselle, millä olen selittänyt läheisilleni sitä miltä masennus tuntuu. Se on vähän kuin sinulla olisi pysyvä krapula.
Nouset ylös ja olosi on todella huono. Et edes jaksa laittaa meikkiä tai löytää puhtaita vaatteita, koska se vaatii todella paljon vaivannäköä, kun oikeasti voimasi riittävät vain talosta ulos lähtemiseen. Harkitset jopa soittavasi töihin ja kertovasi, että olet kipeänä. Tarvitset kuitenkin rahaa ja päätät tehdä tämän vuoron töissä, kun et voi pettää pomoasi.
Pääset töihin ja ihmiset kysyvät sinulta oletko kunnossa. Olen, sanot. Olen vain vähän väsynyt. Ehkä tulossa jopa kipeäksi. Et nimittäin voi kertoa heille olevasi krapulassa, koska se ei ole hyväksyttävää töissä. Masennus puolestaan ei ole hyväksyttävä selitys.
Krapula tulee aaltoillen. Jonain hetkinä voit loistavasti ja ajattelet fiksusti; alkoholi on poissa kropastasi. Ajattelet, että nyt kaikki muuttui pysyvästi paremmaksi. Puoli tuntia myöhemmin tunnet olosi kuitenkin jälleen huonoksi; päähäsi sattuu, liikut hitaasti etkä pysty keskittymään tekemääsi tehtävään.
Ehkä sinun tulisi syödä jotain, ehdottaa työkollegasi. Kanttiini on kuitenkin liian kaukana ja olet jäänyt jälkeen työssäsi, joten sinun pitää kiriä, ettet saa potkuja. Kun jotkut neuvovat liikkumaan ja uskottelevat sen auttavan masennuksen kanssa, todellisuudessa se vaatii liikaa vaivaa. Et millään voisi päästä sinne asti ja omata tarpeeksi tahdonvoimaa, että menisit sen jälkeen vielä suihkuun tai käymään kaupassa. Tai maksaa puhelinlaskuasi.
Syöminen voisi auttaa oloosi, mutta se voi myös aiheuttaa oksennusrefleksin. Myöskin kuntosali voisi auttaa sinua voimaan paremmin - tai yrityksesi voi päättyä säälittävään epäonnistumiseen, jonka jälkeen vihaat itseäsi sen vuoksi, ettet pysty tehdä sitä mitä muut tekevät ihan ilman mitään ongelmia.
Selviät päivästä ja välttelet sen aikana muille puhumista enemmän kuin on tarpeellista, koska päähäsi sattuu ja yrität esittää, ettet ole krapulassa (yrität esittää ettet ole masentunut. Sen piilottelu kollegoilta on hyvin raskasta. Et jaksa odottaa sitä, että pääset kotiin sänkyysi ja ettei sinun tarvitse enää esittää, että kaikki on hyvin. Päivä ei kuitenkaan tunnu loppuvan ikinä, etkä ole vieläkään tehnyt tarpeeksi töitä päivän aikana.
Lopulta työpäivä loppuu ja olet sängyssäsi, valmiina menemään nukkumaan. Tässä vaiheessa kaikki se kahvi, jota yritit juoda päivän aikana pysyäksesi hereillä ja toimintakykyisenä, pitää sinut hereillä. Pyöriskelet tunteja sängyssä, katsot ehkä Netflixiä tai naukkailet alkoholia jotta saisit unen päästä kiinni. Lopulta sinua alkaa väsyttää ja toivot, että nukahdat syvään uneen ja voit paremmin huomenna. Pelkäät kuitenkin, että olosi ei parane. Sinusta alkaa tuntua, että tunnet näin koko loppuelämäsi, etkä tiedä haluatko enää yrittää." – Lucia, 26
Lähde: Independent
Lue myös: Unohda pelko ja ota kiinni elämästä - 3 ajatusta, jotka kannattaa sanoa itselleen joka päivä
Lue myös: Iskikö paniikkikohtaus? 5 ammattilaisten vinkkiä, joilla selviät kohtauksesta
