Mieli ja keho virittyvät äärimmilleen: Maratonin 6 vahvistavaa seurausta
Maratonin juokseminen vahvistaa mieltä ja kehoa.
Alla on koottuna positiivisia vaikutuksia, joita maratonin juoksemisella on kehoon ja mieleen.
Haastat kehosi tavalla, jota et osannut edes kuvitella
Treenaaminen tekee kipeää, ja niin tekevät myös mahdolliset vammat ja vähintään itse kilpailu. Projekti on pitkä, ei vain itse juoksukilpailu. Sen aikana kasvaa fyysinen kunto ja keho joutuu jatkuvasti kovemmalle rasitukselle.
Sen lisäksi, että itse kisassa lihakset ovat kovilla, voi tulla rakkuloita, vatsa mennä sekaisin tai kärsiä nestehukasta. Jälkikäteen tulleita kolotuksia ja heikkouksia unohtamatta. Muutaman tunnin aikana voi tulla haastetta, jos jonkinmoista, mutta niistä selvittyä tietää selviävänsä myös monesta muusta tiukasta tilanteesta.
Mieli saa rutkasti haastetta
Vielä enemmän kuin keho, treenatessa ja kisatessa haastetta saa mieli. Koko ajan joutuu puskemaan itseään entistä parempiin suorituksiin. Treenattava on säässä kuin säässä ja osasta asioista jopa luovuttava. Itseä joutuu maanittelemaan jaksamaan loppuun asti. Pitkäjänteisyys ja tahdonvoima ovat koetuksella, jotta ei vaihtaisi väsymyksen ja kolotuksen lannistamana kävelyyn.
Kun mieltä kehittää, huomaa, kuinka äärimmäisyyksiin sitä jaksaakaan!
Arvostusta omalle keholle
Oman kropan venymistä upeaan suoritukseen ei voi muuta kuin ihastella. Todennäköisesti kova treenaus on kehittänyt myös lihaksia ja muuttanut kehon muotoa. Mieli voi paremmin, kun keho on kunnossa. Tunne on niin hyvä, että siitä ei halua päästää irti. Voi vain arvostaa sitä, että pystyy niin hienoon saavutukseen!
Olo kuin tähdellä
Ihmiset huutavat ja kannustavat juoksijaa matkan ajan. Vaikka tuntuu pahalta saa alusta loppuun asti tukea ja kunnioitusta. Voi tuntea itsensä tähdeksi, kun näkee oman nimensä maaliin päässeiden listalla. Hyvän olon lisäksi, itsetunto saa kunnon lisäpotkun.
Ymmärrät, että 42,2195 kilometriä on pitkä matka
Maratonille treenataan paljon, mutta se tunne, kun juokset tuntikausia saavuttaaksesi maaliviivan, tuntuu pitkältä. Matkan aikana todennäköisesti ehtii käydä läpi koko skaalan tunteita odotuksesta, intoon, väsymykseen, vihaan, kipuun, epätoivoon ja iloon. Lopulta onneen.
Viimeiset kilometrit ovat mielen ja kehon taistelua. Matkan suorittaminen ei ole itsestäänselvyys, vaan sitä oppii arvostamaan ja samalla arvostamaan itseään.
Lupaat olla tekemättä sitä kauheutta uudestaan
... ja paria päivää myöhemmin jo pohdit mille maratonille osallistuisit seuraavaksi. Itseluottamus on kasvanut ja tiedät pystyväsi siihen. Haluat uudestaan sen hyvän tunteen, jonka äärisuoritus aiheuttaa. Pelko lähteä tekemään mahdottomaltakin tuntuvia asioita on kadoksissa.
Lue myös juoksuvinkit.
Lähde: Cosmopolitan
