Kuva: Emmi Moilanen
Samuli Putro uransa isoimmasta käännekohdasta: 'Oli tottunut ajattelemaan, ettei kukaan pidä minusta'
Zen Café -yhtye esiintyi vuonna 1999 Ilosaarirockissa ja keikka on painunut Putron mieleen elävästi.
Muusikko Samuli Putro, 49, esiintyy tänään torstaina, 7. marraskuuta, Tavastia-klubilla Eläköön SuomiRock -gaalassa. Putro kertoo Voice.fi-sivuston haastattelussa suomalaisen rockin olleen hänen ensirakkautensa.
- Suomirock on se, mitä kuuntelin siinä kohdassa, kun rupesi tulemaan finnejä ja rasvaa naamaan. Suomirock on se, mistä en ole koskaan osannut päästää irti.
Putro vertaa suomalaista rock-musiikkia myös luonnonvoimaan ja toteaa rockin olevan kuvataiteen, teatterin ja kirjallisuuden joukossa yksi merkittävimmistä taiteen muodoista.
- Se on ajassa muuttuvainen. Se ei katso pelkästään menneisyyteen, mutta sillä rupeaa olemaan jo aika pitkä historia.
Putro nousi suomalaisten tietoisuuteen Zen Café -yhtyeestä, jonka solistina toimi vuodesta 1992 alkaen. Vuonna 2008 bändi jäi määrittämättömän mittaiselle tauolle, jonka jälkeen artisti on jatkanut soolomusiikin parissa.
Putro kertoo kokeneensa ensimmäisen käännekohdan muusikon urallaan tasan kaksikymmentä vuotta sitten. Zen Café julkaisi syksyllä 1999 levyn nimeltä Ua ua, jonka jälkeen ”kaikki muuttui”.
- Minulla on olemassa aika ennen sitä levyä ja aika sen jälkeen. Meistä ruvettiin kirjoittamaan enemmän ja sävy rupesi olemaan ylistävä. Juttujen koko kasvoi, yhtäkkiä näin meitä kaikkialla, Putro muistelee.
- Jos keikoilla oli käynyt parhaimmillaankin tosi vähän porukkaa, niin yhtäkkiä ne paikat olivat täynnä. Ihmiset rupesivat suhtautumaan innokkaasti, sitä ei voinut olla näkemättä, hän jatkaa.
Juttu jatkuu kuvan alla.
(kuva: Emmi Moilanen)
”Oli todistellut kauan, että kyllä tämä tästä”
Putron mukaan käännekohtaa voisi verrata vuodenajan muutokseen; yhtäkkiä kesä on ohi ja alkaa syksy.
- Samalla tavalla tuo tuntui siltä, että nyt kaikki on toisin. Kävelimme Ilosaarirockin telttaan heinäkuussa vuonna 1999 pikkubändinä ja se teltta oli ihan, ihan turvoksissa.
Yhtye soitti keikalla myös tällöin vielä julkaisemattoman Ua Ua -levyn kappaleita.
- Tuntuu, että menimme pikkubändinä sinne sisään ja tulimme teltasta isona bändinä ulos. Olimme ihan hikimärkinä ja fiilis oli se, että miten täällä ulkona voi olla näin kylmä. No eihän siellä kylmä ollut, vaan teltassa oli ollut se kuusikymmentä astetta, Putro kertoo.
Samoihin aikoihin Putro kertoo olleensa ihmisenä jossain määrin kärkkäämpi kuin nykyään. Miehen mukaan nykyistä terävämmät kulmat johtuivat epävarmuudesta.
- Oli tottunut siihen, etteivät onnistu nämä hommat. Oli todistellut elämässä ja musiikissa niin kauan sitä, että kyllä tämä tästä. Oli kehittänyt sitä itseuskoa ja itseuskosta tietynlaisen panssarin. Oli tottunut katsomaan maailmaa sitä kautta, että kukaanhan ei minusta pidä mutta vielä näytä, että siihen löytyy syytä.
- En mielestäni ollut vittumainen mutta piikikkäämpi olin, artisti tiivistää.
Haluttu lopputulos vaatii itsekkyyttä
Vaikka Putrosta on hioutunut kulmia pois matkan varrella, muusikko pohtii, että tietynlainen itsekkyys on ollut koko ajan kasvussa. Musiikin tekeminen on iso ja tärkeä osa miehen elämää, ja sen perimmäinen juuri on kirjoittaa nimenomaan muista ihmisistä.
- En voi ajatella pelkästään itseäni, vaan on pakko kohdata ja ajatella muita. Ihan konkreettisesti tehdessäni musiikkia kirjoitan muista ihmisistä ja muille ihmisille.
Tämä ajatus aiheuttaa Putrossa myös ristiriitaisia tuntemuksia.
- Samaan aikaan olen valmis ottamaan sen kaiken oman tilan, musiikin tekeminen menee ystävyyssuhteiden yli, perhettä ja lapsia minulla ei ole. Jossain määrin se on mennyt asioiden ohi, olen älyttömän itsekäs päästäkseni lopputulokseen, jossa kertoisin muista, muusikko pohtii.
Voit kuunnella Samuli Putron Pienet Rukoukset -albumin alta.
Lue myös: "Olen oppinut sellaisen kaupunki-ilmeen" - Helsingin hälinä sai jopa Samuli Putron tuntemaan pelkoa
Lue myös: "Kuoleman käsitteleminen oli vaikeaa" - Samuli Putro on pohtinut usein elämän suuria kysymyksiä
