Minä 2.0 blogi: Kuherruskuukausi ja valokarnevaali

Ystäväni muutti Oulusta Helsinkiin muutama viikko sitten.

Muuttoa ja sopeutumista vierestä seuranneena on ollut ihana pystyä aistimaan uudestaan se sama tunne, mikä minulle tuli silloin, kun ensimmäisiä kertoja tallustelin Helsingin kaduilla ja ajattelin, että tässä tämä nyt on. Uusi kotikaupunkini. Kaikki tuntui puhtaalta ja vapauttavalta ja pelkkä kotioven aukaisu tuntui uudelta, jännittävältä alulta. Kaiken näki uusin silmin ja käynnissä oli ns. kuherruskuukausi uuden kotikaupunkini kanssa.

Kuuden vuoden jälkeen kuherruskuukausi on ohi. Monet parisuhteessa olevat varmasti tietävät, mistä puhun. Se ei ole missään nimessä huono asia, sillä alun innostus uutta kotikaupunkiani kohtaan on kuuden vuoden aikana muuttunut tasaiseksi rakkaudeksi. Ei siitä silti haittaa ole, että joskus ulkopuolelta tulee raikas tuulahdus muistuttamaan siitä, kuinka kaikki omassa elämässä niin tavallinen onkin todella upeaa.

Linnanmäen kesä huipentuu valokarnevaaliin, jossa Linnanmäki valaistaan upeilla valoilla syksyn pimeneviin iltoihin ennen talvitelolle laittoa. Viimeisen viikon aikana Linnanmäellä on erilaisia ohjelmanumeroita ja esiintyjiä ja Linnanmäen valokarnevaali päättyy ilotulitukseen näin ollen päättäen koko kesän. Kuusi vuotta Helsingissä viihtyneenä valokarnevaali on ”vain” jokavuotinen show, jossa tulee käytyä, mikäli jaksaa ja ilma on hyvä.

Helsinkiin muuttanut ystäväni ei ollut koskaan käynyt valokarnevaalissa ja odotti innoissaan, että pääsee ihastelemaan Linnanmäen valoja tällä viikolla. Linnanmäelle päästyämme ystäväni kuvatessa kaikkia laitteita ja valoja havahduin itsekin katsomaan sitä kaikkea kuin ensimmäistä kertaa. Pysähdyin ajattelemaan, kuinka laiska ja sokea sitä kaikelle ympärillä tapahtuvalle välillä onkaan. Välillä on hyvä ravistella ja muistutella itseään siitä, että omassa elämässä ja ympärillä tapahtuva ei oikeasti ole itsestäänselvyys, vaikka siihen onkin niin tottunut.

Tykkää ja jaa artikkeli

Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä