Minä 2.0 blogi: Rohkeasti kokeilemaan uusia lajeja!

Totuushan on, että meikästä ei voi tulla enää NHL jääkiekkoilijaa, ja useampi muukin urheilulaji sen suhteen on menetetty peli että voisi olla maailmanparhaimpien joukossa.

Tiedän, että on naurettava ajatus että se olisi syy olla aloittamatta jotain uutta lajia mutta… Niin se on. Onko se merkki siitä, että on tullut vahaksi että ei enää ”jaksa” aloittaa uutta harrastusta? Näen sen jotenkin koomisena jos itse aloittaisin nyt vaikka skeittaamisen, kun vieressä todennäköisesti 6-vuotias naapurinpoika on sata vuotta lajissa edellä. Toisaalta mulle on sanottu, että harrasti tai urheili mitä tahansa niin jossain on pieni kiinalaistyttö joka nostaa enemmän rautaa, hyppää korkeammalle tai juoksee nopeammin. Eli se siitä.

Asia käsitelty eli nyt voidaan aloittaa uuden lajin etsiminen ja jos nyt ollaan tarkkoja niin olenhan minä niitä löytänyt. Neljä vuotta sitten sain tehtäväksi toisen juontajan kanssa mennä Crossfit -salille. Nyttemmin treenejä on kertynyt liki 600 tuntia. Ajauduin uuden lajin pariin ja olen tykännyt vaikkakin totuus lienee, että maailmankärkeen ei ole asiaa :)

Joku on ehkä kuullutkin mun ja Eskon ratsastushaasteesta. Syksyllä meidän pyydettiin palaveriin jossa paikalla oli esimiehemme sekä mediapersoona ja hevosnainen Katja Ståhl. Heillä oli meille asiaa. Meidän tehtävä olisi opetella ratsastamaan ja kaikki huipentuisi esiintymiseen Helsinki International Horse Show:ssa. Jännä nähdä voinko sanoa tästäkin neljä vuotta myöhemmin, että nyt on takana satoja ratsastustunteja.. Aika näyttää. Ja eilen oltiin pelaamassa curlingia sekä ampumassa. Voi siis olla, että muutaman vuoden päästä kalenterissa on ampumista, ratsastamista, curlingia ja crossfittiä. Tai jos keksin miten nuo kaikki voidaan yhdistää ja sen myötä minusta tulee multimiljonääri. Never know. Mutta kuten elämässä noin muutenkin, mitään ei saa jos ei yritä eli rohkeasti kokeilemaan uusia lajeja!

Tykkää ja jaa artikkeli

Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä