Minä 2.0 blogi: Syyssiivous

Silloin, kun äiti kertoi teini-ikäiselle minulle, että syyssiivous häämöttää, menin omaan huoneeseeni vellomaan itsesääliin ja miettimään, miksi minä joudun kohtaamaan kaiken tämän kurjuuden ja elämään Tuhkimon lailla siivoamalla päivät pitkät sen sijaan, että saisin tukka hulmuten laukata kylillä vapaana kuin taivaan lintu.

Kaikesta sitä teininä jaksoikin osoittaa mieltään.

Nyt itsenäisenä ja vuosikertoimeni perusteella aikuisena naisena en malttanut odottaa, että pääsen jynssäämään asuntoni lattiasta kattoon. Elämäni pian 26-vuotiaana sinkkunaisena tuppaa olemaan todella kiireistä varsinkin viikonloppuisin. Kaiken maailman kissanristiäisiä ja koirankastajaisia tuntuu olevan viikonloput pullollaan ja aikataulujen sovittaminen kahden kämppikseni kanssa syyssiivousta varten tuntui ajatuksena lähes mahdottomalta. Istuimme alas noin kuukausi sitten ja etsimme yhteisen viikonlopun, joka oli kaikilla vapaana. Merkkasimme syyssiivouksen kalentereihimme, kuin kyseessä olisi ollut vuosisadan gaala.

Kuukauden malttamattoman odottelun jälkeen syyssiivous vihdoin koitti viikonloppuna. Perjantaina söimme kreikkalaista ruokaa ouzoa nauttien ja menimme ajoissa nukkumaan, jotta olimme täydessä iskussa lauantaina koittavaa siivousta varten. Kirjoitimme ylös jopa selkeän työnjaon perjantain illallisella. Lauantaina söimme hyvän aamiaisen ja aloitimme siivouksen puoliltapäivin. Pidimme ensimmäisen ja ainoan tauon iltapäivällä neljän aikaan, jolloin haimme pitsat lähipitseriasta. Purimme keittiön kaapit ja laatikot järjestäen kaiken uudelleen, jynssäsimme uunin ja mikron, pesimme jääkaapin, pesimme kylpyhuoneesta ammeen, suihkukaapin ja lattian juuriharjalla ja konttasimme lattialistat kaiken ns. perussiivouksen lisäksi. Siivosimme kirjaimellisesti KOKO asunnon. Kun viimeinen matto tampattiin ja aseteltiin olohuoneen lattialle kuin pisteenä iin päälle, oli kello jo lähempänä seitsemää.

Sunnuntaina oli mahtava fiilis herätä auringonpaisteeseen näkemättä yhtään pölypalloa tai hiusta lojumassa lattialla (meitä asuu kolme pitkähiuksista naista saman katon alla, joten kyllä, hiuksia löytyy PALJON). Veimme siivouksen yhteydessä raivattuja, tarpeettomaksi jääneitä, romppeita ullakolle. Ullakon käytävällä lojui edelleen tarpeettomana jonkun sinne jättämä puinen, maalista rapistunut likainen ovi, jota olimme kämppisteni kanssa ihailleet muutostamme asti. Päätimme kantaa oven asuntoomme ja pestä sen kylpyammeessa. Pesun jälkeen kannoimme oven olohuoneen seinää vasten nojaamaan, ripustimme valot oven karmille ja ennen niin vaatimaton seinämme pienellä tv-tasolla varustettuna näyttää nyt ihanalta!

P.s. lauantain aamupalalla laitoin myslin, jogurtin ja hedelmien sekaan huomattavasti enemmän rusinoita kuin ennen, kiitos Sun-Maidin, sopivat sinne kuin nenä päähän.

Tykkää ja jaa artikkeli

Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä